Tänään, kello 04.15 Suomen aikaa, amerikkalaisella CNN-kanavalla kokenut kardiologi, sydänlääkäri, puhui outoja. Hän totesi, että teknologia auttaa nykyään tekemään äärimmäisen tarkkoja havaintoja ihmisen fysiologisista toiminnoista ja diagnosoimaan sairauksia. Mutta sitten se yllätys: Lääkäri sanoi, että olisi palattava 30-40 vuotta taaksepäin; silloin lääkäri kysyi ensimmäiseksi miksi ihminen tuli lääkäriin ja miten hän voi. Inhimillinen kosketus, tapa kohdata ihminen, eikä pelkkä rahaa tuottava asiakas, oli silloin tärkeintä. Särkyneen sydämen syndrooma on tosi, ei vain pelkkä nyyhkyiskelmien lisuke.
Nykyään raha, tehokkuus, tavara ja tuottaminen on tärkeämpää kuin särkynyt, väsynyt ihminen. Ihminen on ”lahjakkuusresurssi” ja ”voimavara,” kunnes voima on imuroitu ja jäljellä on vain kustannuksia tuottava ongelmajäte.
Kilpailuyhteiskunta kovine arvoineen on omiaan tuottamaan narsistisesti häiriintyneitä ihmisiä, ellei peräti sosiopaatteja, jotka ovat valmiita tekemään miltei mitä hyvänsä varmistaakseen oman asemansa ja kukistaakseen todelliset ja kuvitellut kilpailijansa.
Moniin isoihin ja pieniin johtajiin sopivat psykiatrian oppikirjojen kuvaukset luonnehäiriöisistä persoonallisuuksista, joilta puuttuu empaatttisuus, kyky asettua kärsivien ja sorrettujen asemaan. Vääristynyt suuruusharhainen minäkuva ja vallanhimo ohjaavat kaikkea toimintaa. Valtioiden johtajat oikeuttavat moraalittoman ja julman toimintansa propagandan ja sopivien kansanjoukkojen tuen avulla. Suuri Johtaja pilkkaa, valehtelee, villitsee ja syyttää kaikesta pahasta edeltäjiään. Hän ei voi sietää, että on ollut häntä etevämpiä, mieleltään terveitä johtajia, jotka ovat asettaneet yhteiset edut omien suuruusharhojensa edelle. Heitä omaan mahtavuutensa rakastunut vaarallinen ressukka pilkkaa ja halveksii aina kun siihen on tilaisuus.
Taas lasketaan ihmisten ”pohjasakan” eli ns. lahjattomien ja köyhien aiheuttamaa rasitusta yhteiskunnan taloudelliselle hyvinvoinnille. Lastenpsykiatriseen hoitoon tai psykiatrien peruskoulutukseen ei ole ollut rahaa rikkaassa Suomessa. Rahaa on jaettu kuitenkin kahmalokaupalla vaikutusvaltaisille hyville veljille ja visonääreille, jotka paasaavat osaamisesta, huipuista ja elämän tehostamisesta rahan ehdoilla.
Tuore uutinen kertoo, että kohu vanhusten ”hoiva”kotien alennustilasta alkaa unohtua –minkä saattoi arvata. Kun krokotiilinkyyneleet on pyyhitty, on aika palata normaaliin bisnekseen. Attendon ”hoivakodissa” paljastui perushoidon laiminlyömistä, lääkkeitä annettiin vähän kenelle sattuu ja koska sattuu. Firmalla oli lupa 25 asukaspaikalle, asukkaita oli 40. Syyllinenkin löytyi: Hoitajia ei saatu, minkäs firma sille voi! Mistähän hoitajapula mahtaa johtua? Kenties hoitajien laiskuudesta. Kyseessä on siis vanhusten ”tehostetun hoidon hoivakoti.” Pääpaino on sanalla ”tehostettu,” sijoittajien voittoja maksimoiva.
Kun Mehiläisen sisarfirma pääsee kunnolla takomaan voittoja lastensuojelulla, alkaa Suomen arvomaisema olla ”huippua,” ihan amerikkalaisella tasolla. Nyt sijoittajien voitot lasten ”suojeluun” sijoittamisesta ovat olleet vain kymmenen prosentin luokkaa, vain joku yksittäinen firma on saanut sijoituksille ansaitsemansa yli 30 prosentin tuoton.
Sijoittakamme nyt lapsiin, erityisesti heidän suojeluunsa kansainvälisten jättifirmojen erityislaitoksissa. Onhan lapsi tulevaisuusosaaja, kilpailukykymme takaaja, Suomen onnellisuusbrändin myyvä tuote, pieni bisnesenkeli, tulevien diilieni mahdollistaja.
JK
Länsisuomalaisen kaupungin omistama, asuntoja vuokraava yhtiö myi juuri omistamiaan taloja sijoittajalle, joka saneeraa niistä omistusasuntoja. Puoli vuotta on asukailla armonaikaa, sitten tavarat kannetaan ulos. Mummo kyselee lehdessä hädissään mitä hän nyt tekee, kun pesutupaankin vaihdettiin heti lukot.
Nyt vain päättäjien selityksiä kuuntelemaan; Iso Pesula Oy pesee taatusti kaikkien asukkaiden kuvitteelliset likatahrat vitivalkoisiksi. Eihän kukaan mummoja unohda! Kaikki hoituu kuin Amerikassa. Mummoilla on sitä paitsi oikeus ostaa asuntonsa markkinahintaan.
Kari Uusikylä 