Lahjakkuutta syntyy, lahjakkuutta häviää

”Taiteilija ei ole mitään ilman lahjakkuutta, lahjakkuus ei ole mitään ilman työtä” (Emile Zola).

Francoise Gagné määrittelee lahjakkuuden (giftedness) luonnostaan kehittyneiksi inhimillisiksi kyvyiksi (”human abilities,” ”aptitudes”). ”Talentit” eli erityislahjakkuudet kehittyvät systemaattisen harjoituksen avulla synnynnäisistä kyvyistä. Tietyn erikoislahjakkuuden (talentin) puhkeaminen perustuu yhden tai useamman synnynnäisen kyvyn soveltamiseen. Lahjakas yksilö tarvitsee kehittyäkseen aina erityisalansa tietoa ja taitoa.

Synnynnäiset ominaisuudet antavat lähtökohdan yksilön lahjakkuuden kehittymiselle. Ihmisen psykofyysisiä kehitysvaiheita ei voi nopeuttaa, tie huipulle käy hitaasti, luonnon säätämien kehitysvaiheiden mukaisesti ja niiden asettamissa rajoissa. Usein lapsen erityinen geneettinen lahjakkuusalue näkyy jo alle kouluikäisenä.

Yhden tapauksen kuvaus

Miehellä on geeneissään musiikillisuuden lahja. Hän lauloi alakoulussa kirkkaalla pojan äänellään antaumuksella ja puhtaasti. Poika kutsuttiin kotikaupungistaan laulamaan Helsinkiin tai Tampereelle; hän sai lapsirooleja teatterissa. Äänenmurroksen aikana laulamisen kyky katosi ja intokin hiipui. Mies laulaa enää harvoin, eikä enää puhtaasti.

Päätelmä 1. Lahjakkuus on osittain synnynnäistä. Jos haluaa laulajaksi, pitää opiskella laulua – ja varsinkin laulaa. Geeneistä kehittyy erityislahjakkuutta vain vuosien harjoittelulla. Siihen vaaditaan sisäistä paloa ja ulkoista tukea.

Kun laulut oli laulettu, pojan suuri haave toteutui. Hän sai 14-vuotiaana klarinetin joululahjaksi. Alkoi innokas harjoittelu musiikkiopistossa. Puupuhaltimen kaunis ääni lumosi pojan, sormet alkoivat juosta soittimella kuin itsestään. Poika perusti lukion ensimmäisellä luokalla kavereineen bändin. Yhtyesoitto oli nautinnollista flowta, aikana jolloin flowsta ei puhuttu.
Poika jatkoi musiikkiopistossa klarinetinsoiton opiskelua ja soitti kulttuurikilpailussa Allegro-osan Mozartin klarinettikonsertosta, 17-vuotiaana. Nuorukainen soitti lehtiarvostelun mukaan vaivattomasti vaikeatkin juoksutukset. Tilaisuuden loputtua kotikaupungin Suuri Musiikkimies tuli lämpiöön ja sanoi, että esitys oli tynkä, ”kuin olisit Ukko Noan alkutahdit soittanut.” Olisi kai pitänyt soittaa koko konsertto.

Päätelmä 2. Kun saa valita itse alansa, harrastaa ja opiskelee innokkaasti, tulokset paranevat nopeasti. Motivaatioon vaikuttavat sisäiset tekijät ja ympäristötekijät, kuten koti, koulu, harrastuspiirit. Nämä toimivat käyttövoimana systemaattiselle opiskelulle ja harjoittelulle, joiden avulla lahjat kehittyvät.

Poika oppi Suurelta Musiikkimieheltä jotain tärkeää tulevan ammattinsa kannalta: Näin ei palautetta anneta. Moni nuori on lopettanut harrastuksensa, kun hänet on teilattu joukkuepelin tai julkisen esiintymisen jälkeen.

Pojan toinen suuri rakkaus oli jalkapallo. Hän vietti taapero-iästä alkaen pallon kanssa tuhansia tunteja; harjoitteli tekniikkaa, nautti, pelasi kavereiden kanssa ja seuran junioreissa, eteni 16-vuotiaana edustusjoukkueeseen, mestaruussarjaan ja poikien maajoukkueeseen. Hän voitti valtakunnallisen jalkapallotekniikan taitokilpailun. Vaikka peliura jatkui 30-vuotiaaksi, lahjakkuus hiipui vuosi vuodelta keskinkertaisuudeksi. Työ, opiskelu ja kaksi lasta olivat tärkeimmät asiat elämässä. Ei nousevaa jalkapallouraa luoda näistä lähtökohdista. Klarinetti soi taas vuosikymmenien tauon jälkeen, yhä ihanasti ja kauniisti. Lahjakkuuden monikasvoisuus kiinnostaa yhä miestä.

Päätelmä 3: Kun vanha mies kertoi lahjoistaan ja saavutuksistaan, häntä hävetti. Se johtuu siitä, että 1950-luvulla koulussa opetettiin, että on rumaa kehua saavutuksillaan.

Siksi mies haluaa paikata asiaa, kertoa, ettei osaa piirtää eikä maalata, vaikka hänen lähisukulaisensa ovat kuvataiteilijoita. Miehellä on peukalo keskellä kämmentä, käden taidot onnettomat. Mies ymmärtää, että se voi johtua geenivirhettä todennäköisemmin pelosta ja häpeästä, joka jo alakoulussa istutettiin mieleen. Oppilaat jaettiin julkisesti taitojensa perusteella osaajiin ja heihin, joita häpäistiin julkisesti tuhoamalla vinosti höylätyt laudat sirkkelissä.

Päätelmä 4: Koti, koulu ja kasvuympäristö voivat toimia lahjakkuuden kätilöitä tai pyöveleitä.

Mies on alkanut vähitellen ymmärtää, että älykkyyttä ja erityislahjakkuuttakin tärkeämpää on viisaus, joka ilmenee suhteellisuuden tajuna. Maailma on tulvillaan lahjakkuutta ja älykkyyttä, mutta viisaudesta on huutava pula. Tyhmyys tuhoaa maapallon, vain älykkyys yhdistyneenä viisauteen voi se pelastaa.

Kasvatammeko tulevat lahjakkaiden polvet itsekkäiksi ja pinnallisiksi oman edun tavoittelijoiksi vai vastuullisiksi ihmisiksi, joiden moraalitaju vaatii käyttämään lahjakkuuttaan myös lähimmäisten ja yhteisöjen hyväksi? Sen jokainen päättää itse.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s