Kuka kelpaa Jumalalle?

Mielipideosastoilla kristillisestä uskosta kiistelleet jakautuvat karkeasti ottaen kahteen ryhmään. Joillekin Jumala on rakastava isä, toisille lapsiaan helvetin tulella uhkaileva sadisti.

Jotkut kuvittelevat saaneensa Jumalalta oikeuden tuomita lähimmäisiään. Moni tuomitsija katsoo maailmaa avaimenreiästä ja raivostuu, kun häntä pyytää vilkaisemaan ulos ikkunasta.

Piispa Irja Askola tuomittiin ankarasti, kun hän siunasi homoparin lähetystöhän. Kun heterot harrastivat lähetyskentällä vuosikymmenien ajan iljettävää pedofiliaa, heitä suojeltiin. Monet lapsenraiskaajat ovat saaneet veljiltä synninpäästön, kun taas ”maailman lapsi” joutuisi vankilaan.

Kristillisellä tv-kanavalla esiintyvät television parhaat näyttelijät. Joku räyhää, joku nauttii omasta viettelevästä nuotistaan ja hihkaisee määrävälein ”halleluja.” Sivuosissa ovat asialliset, miellyttävät julistajat.

Mies julisti televisiossa että ”juuri nyt Jumala tarttuu sinuun.” Välttyisin Jumalan tuomiolta, jos lahjoitan TV-Seiskalle rahaa. Piru kehotti minua tarttumaan miestä kravatista ja vaatimaan avustusta asunnottomien yömajahankkeeseen.

Nuori nainen hihkui, että Suomea hallitsee uskosta luopumisen henki. Hän tunsi sen raskaana fyysisenä taakkana heti kun kone laskeutui Seutulaan Amerikan reissun jälkeen. Ettei vain olisi lento aikaeroineen tuntunut taakkana neidon hartioilla ja päänupissa. Silloin voi kuulla ja nähdä ties mitä.

Ylen TV-kanavalla insinööri kertoi olleensa profeetan johdolla oikeuslääketieteen laitoksella herättelemässä kuollutta. Laulettiin, rukoiltiin ja puhuttiin kielillä. Profeetta väitti, että paloiksi leikellyn vainajan huulet liikkuivat. Insinööri erosi lahkosta, liika oli liikaa, varsinkin insinöörille.

Nainen kertoi samassa TV-ohjelmassa, että aviomies lopetti tunnetun saarnaajan vaatimuksesta syöpälääkityksen. Saarnaaja uskotteli, että syöpä katoaa rukoilemalla. Jos näin ei kävisi, syynä olisi heikko usko. Mies kuoli, ei siis ollut oikea uskovainen.

Jotkut uskovaiset tuominnevat minut helvettiin tämän ”raskauttavan” tekstini perusteella. Sinne he ovat jo tuominneet jo piispat Irja Askolan ja Samuel Salmen, olen siis hyvässä seurassa. Pelkään, että helvettiin joutuvat myös muita tuomitsevat ulkokullatut; kyllä tulipätsissä olisi tarpeeksi tuskallista ilman heitäkin.

Tavallinen syntisten kaipaa Jumalalta armoa ja lohdutusta. Sunnuntain jumalanpalveluksessa tulee levollinen mieli, jopa halu olla edes vähän parempi ihminen. Se menee pian ohi, mutta seuraavana sunnuntaina voi yrittää uudelleen.

Useimmat nykypapit saarnaavat ihmisarvon ja oikeudenmukaisuuden sanomaa juuri siten, kun Suuri Opettaja neuvoi. Messussa kannattaa pistäytyä, sinne voi tehdä mieli pian uudestaan. Jos ei muuten, niin kirkkokahvien vuoksi. Ei seurakuntien työntekijöitä kannata vierastaa. Heidän seuraansa voi liittyä vaikkapa ruokkimaan niitä, joilla ei ole ruokaa ja vaatettamaan heitä, joilla ei ole vaatteita. Äiti pyysi pienelle lapselle lämmintä kerrastoa. Olisitko onnellinen, jos voisit toteuttaa äidin toiveen?

Hetero tai homo, mies tai nainen, tai joku muu; Luojan luomia olemme kaikki.  Saimme Luojalta järjen lahjan, sitä kannattaa käyttää.

Paavi tahrasi kuvansa

Nykyinen paavi Franciscus on antanut itsestään sympaattisen vaikutelman. Hän mm. julisti rohkeasti Calabrian mahtavan mafian kirkonkiroukseen, mikä oli ennenkuulumatonta.

Toisaalta paavi on myös puhunut kummia, tuominnut lapsettomat parit itsekkäiksi ja ahneiksi. Entä millaisia ne paavin lapsettomat poikakaverit siellä Vatikaanissa ovat? Kaikki eivät saa lapsia, se on monelle suuri suru.

Äskettäin paavin kuva sai ikävän tahran. Chilen matkallaan hän kuunteli ja lohdutti pappien harjoittaman lasten hyväksikäytön uhreja. Pari päivää myöhemmin paavi vaati uhreja todistamaan, että kertomukset olivat tosia! Yksi uhri kysyi olisiko hänellä pitänyt olla selfie-kamera mukana todistaakseen raiskauksen. Yhden piispan suojeleminen oli paaville tärkeämpää kuin tuhansien lasten kärsimykset. Tuhansien pedofiilipappien vuosikymmeniä jatkunut suojelu kautta maailman on ollut kuvottavaa. Samaa hyssyttelyä ja uhrien sairasta piinaamista on esiintynyt meilläkin suljettujen uskonyhteisöjen piirissä.

Meillä kansankirkon suurin ongelma tuntuu olevan homojen ja lesbojen avioliittoon vihkiminen. Miksi asiaa pitää jauhaa vuosikaudet? Moni saattaa lopettaa kirkollisveron maksamisen, kun kyllästyy jaaritteluun ja vihanpitoon.

Maailma huutaa pyyteetöntä hyvän tekemistä ilman median rummutusta ja valonheittäjien loistetta. Tekopyhyys, ahneus ja itsekkyys, jotka johtavat lähimmäisen henkiseen tai fyysiseen alistamiseen ovat kristinuskon vihollisia. Suuri Opettaja oli pelastaja, lasten turva, syntisen, köyhän ja sairaan lohtu, toivon antaja, heikon, halveksitun ja kiusatun puolustaja. Ei kirkko tarvitse imagokonsultteja eikä narsistipellejä kuvansa kirkastamiseksi; heidän mekastuksellaan kuva himmenee ja vääristyy.

Oiva Paloheimon (1910-1973) runo antaa ajateltavaa:

Kristus ja kristitty

Jeesus Kristus, poika Herran,
kulki metsätietä kerran
hymyhuulin, avojaloin
– linnunpoika kämmenellään.
Siitä kulki kristittykin
mustissansa, ilmein mykin,
paheksuvin mielialoin
– seudun synnit sydämellään.
Kohtasivat
ohi astuissaan
tuntematta toistaan kumpikaan.

Mooses, Teemu-piispa ja profeetta Jari

Luterilainen kirkkomme on tipahtanut kehityksen kelkasta. Ketä nykyihmistä Mooses kiinnostaa? Muistatteko, pensas palaa ja vanha partaukkeli hiippailee kiviset taulut kainalossaan alas vuorenrinnettä ja taivaasta alkaa sataa kansalle mannaa. Mannapuurollako meidän pitäisi muka kilvoitella globaaleilla uskonmarkkinoilla? Vieläkö kirkon pitäisi toimia sossuna ja jakaa ihmishylkiöille sapuskaa, villasukkia ja armoa? No ei totta Mooses! Nyt on pitäydyttävä tiukasti ajan hermolla,  pappien pitää kiivailla homoista, lesboista ja transuista, että oikeat ihmiset pääsisivät taivaaseen. Kyllä oikeasti uskova tietää kuka menee taivaaseen hänen siivellään ja kuka konservatiivi tai liberaali heitetään tuliseen pätsiin. 

Ja entä kirkonmenot? Kuulkaapas nyt kappalaiset ja apupapit! Ei teitä kukaan jaksa kuunnella puisella kirkon penkillä, ei varsinkaan sunnuntaiaamuisin heti kapakasta palattua. Kuka kestää kuunnella urkusoittoa krapulalääkkeeksi, ja vielä helvetillä pelottelua päälle. Kiitos vain, that’s not for me!

Kamalinta on, että saarnapöntössä voi kimittää nainen. Mitä akkapappi osaisi muka meille miesmenestyjille opettaa! Akathan tehtiin muistaakseni Mooseksen sääriluusta ja eikö se Hesekiel, vai oliko se Habakuk, käskenyt naisten olla seurakunnassa hiljaa, kun miehet puhuvat asiaa!

Tulee oikein ikävä lapsuuden Kilpi-sedän Raamattutuokiota. Muistatteko veljet, kun sedän piirtelemät tikku-ukot vaelsivat taululla laveaa tietä helvettiin? Ja kaikki Ilmestyskirjan jakeet Kilpi-setä posmotti päälle ulkoa.

Koska kirkko ei ymmärrä innovoida itseään, olen päättänyt ojentaa pyyteettömästi auttavan käteni piispoille, kirkkoherroille ja ylimääräisille kappalaisille. ”Uusi katekismus” on viime vuosituhannelta, vuodelta ysiysi. Mikä muu organisaatio voi jähmettyä paikoilleen alati muuttuvassa toimintaympäristössä, jossa asiakasjoukkojen tartuntapintojen hakeminen on elinehto!

Tein kirkolle ilmaiseksi ajanmukaiset käskyt, kymmenen pykälää. Niitä noudattamalla jokainen ihminen voi luoda ikioman taivaansa maan päälle. Leiviskäänsä ei saa haudata maahan, se on pistettävä osakkeisiin, kvartaalikasvukäyrän pitää sojottaa aina koilliseen.

Modernin kirkon osaaja-menestyjä on televisioista tuttu ihastuttava pelle, Teemu-piispa. Hän on pyörittänyt kirkkoherruutensa ohella Huippuvalmennus osakeyhtiötä, yliopistojen preppauskursseja myyvää firmaa.  Ei ihme, että Teemu-piispan oman kirkon saarnapöntössä Kallion rahvasta on valmentanut peräti Jii Sarasvuo -tuo ylivertainen menestystä myyvä profeetta. Yksi hyvä lause ja 30 000 euron lasku, siinä meille muillekin tavoite. Kaikkihan muistamme Jari-profeetan parhaat teesit: Kärsimys on oma valintasi! Sä jaksat mitä haluat! Muista nämä, sinä turhista kitisevä valittaja.

Kas tässä ovat päivittämäni uudet käskyt:

Minä olen kolmiyhteinen Jumalasi ja Herrasi: Mammona, Ahneus ja Röyhkeyden henki. Älä pidä muita jumalia ja unohda se Isä Taivaan, tai teen sinusta sosiaalipummin.

Älä höpötä minun nimeäni turhaan, älä kovalla äänellä, äläkä varsinkaan julkisesti. ”Voi Perkele, että tuli taas niin saatanasti fyrkkaa,” piisaa minulle iltarukoukseksi.

Muista pyhittää jokainen päivä työlle. Anna höhlien huilata sapattina.

Kunnioita, kehu ja pokkuroi pomoja ja muuta vallasväkeä että vaurastuisit, ylenisit uralla ja kauan eläisit maan päällä.

Tapa harkitusti. Valikoi kohteet tarkoin: vääräuskoisia, alempirotuisia, tyhmiä ja rumia kyllä riittää, kun aika on sopiva ja käsky käy. 

Kun käyt vieraissa, katso, ettei Seiskan valokuvaaja ole sängyn alla.

Varasta lakeja kunnioittaen, mieluiten köyhiltä! Kehitä firmallesi palvelu- ja tiedonsiirtomaksut, varaus-, toimitus-, laskutus- ym. maksuja unohtamatta. Palvele auliisti asuntovelkaisia ja dementikkoja. Hoida heidän omaisuuttaan viisaasti ja ota sieltä se, joka sinulle kuuluu. Kahmi myös optiot, ylimääräiset eläkkeet ja tietenkin ero- ja kädenpuristuspalkkiot.

Ällös valhettele! Kuiskaa huhut ja juorut luottamuksella. Jos jäät kiinni ja kohde suuttuu, haasta hänet oikeuteen ja vaadi korvauksia kunniasi loukkaamisesta.

Älä himoitse liian näkyvästi kaverisi taloja, vuokrayksiöitä, veneitä, rotusonneja, Bemaria tai akkaa. Jos ne sinulle joutuvat, varmista ensin tavaran laatu laatusertifikaatteja myyvässä firmassa ja Attendo-Mehiläisessä.

Ole julkiarmelias ja hyvä ihminen! Kartuta kolehtia, asetu eturiviin ja hymyile kun sinua kuvataan. Palkkaa itsellesi korkeakoulusta henkilökohtainen ansioluettelon paisuttelija. Niillä on alan päivitettyä syväosaamista ja naurettavan pienet palkkiot.

”Aamen”, sanoi Kilpi-setä 50-luvulla seurakunnan poikakerhossa ja veti mustan baskerinsa takaraivolle.

 

Älä tapa, älä ainakaan uskonveljeä!

Tuoreet kuvat Syyrian kaasuiskun uhreista  järkyttävät. Herkkien ihmisten ei pidä kuvia katsoa. Kuorma-autoiskut isoissa kaupungeissa aiheuttavat kauhua. Asemiehet ovat iskeneet länsimaiden kirkoissa, kaduilla, urheilutapahtumissa ja ravintoloissa -kylväneet summittaisesti kuolemaa satunnaiseen ihmisjoukkoon.

Muuan teologian tohtori ojensi minua vuosia sitten pitkällä kirjeellään, kun olin kauhistellut Irakin sodan siviiliuhrien määrää. ”Hyvä veli! Eihän siellä siviilejä niin paljon ole tapettu kun väität, ei läheskään.” Meidän oli turha väitellä uhrimäärästä, koska kumpikaan meistä ei ollut vainajia laskenut. Oli ilmeistä, että teologille melkein kaikki Irakin uhrit olivat vääräuskoisia, kuka niistä nyt ehtisi lukua pitämään. Brittijulkaisu Lancet väitti, että irakilaisuhreja oli 654 965.

Jokainen meistä valitsee Jumalansa, jokainen ratkaisee itse omassa päässään minkä aatteen puolesta toimii. Tappokoneistot jauhavat kaiken aikaa tehokkaasti. Onko Jumala, Jahve tai Allah veriuhreja vaativa psykopaatti vai rakkauden ja rauhan Jumala?

Meille hyvän puolesta sotivillekin sattuu silloin tällöin vahinkoja. Lehtikuvassa on korvan taakse ammuttu nuori nainen ja toisessa mies, jonka kädessä on suuri reikä. Leikkaussalin lattialla on veriroiskeita, verisiä rättejä ja muuta roinaa. Kuva leikkauspöydällä makaavasta nelivuotiaasta pojasta, jonka vatsan luoti on puhkaissut, on liikaa. ”Pakko avata, pojan vatsa aukeaa nopeasti. Kirurgi työntää molemmat kätensä vatsaonteloon ja alkaa tutkia sisäelimiä yksitellen,” Suomen Kuvalehden toimittaja kuvailee.

Jutun mukaan sairaalan henkilökunta tekee työtään mekaanisesti, mutta ammattitaitoisesti. Kukaan ei kysy missä on räjähtänyt -sillä ei ole enää mitään väliä eikä turhaan ajatteluun ole aikaa. Iäkkään naisen takaraivossa on ammottava sirpalehaava, sotilaan poskesta on mennyt luoti sisään ja tullut leuasta ulos.

”Nuori nainen, ikä 27. Luoti tunkeutunut oikean korvan takaa kallonpohjaan. Tajuissaan, mutta oksentaa, Siirretään neurologiseen sairaalaan, jos elää siihen asti. Letku suuhun, kanyyli suoneen, riekaleet punaiseen pussiin ja pussin suu kiinni,” SK:n lehtiartikkeli kuvasi. Ruumishuoneelta siirretään amerikkalaista sotilasta helikopteriin, toinen kuolee leikkauspöydälle. Sotilaspappi lohduttaa vaikeasti haavoittunutta.

Rauhankasvatuksella on huono kaiku, koska se oli osa entisen Neuvostoliiton kommunistista propagandaa. Neuvostoliitollahan oli vain rauhanaatetta ja kansainvälistä ystävyyttä palvelevia ohjuksia, tankkeja ja pommeja. Koululaisetkin harjoittelivat ampumista rauhanaatteen innoittamina.

Rauhankasvatusta tarvitaan kuitenkin kipeämmin kuin koskaan. Se on rohkeiden naisten ja miesten taistelua ihmisyyden ja sorrettujen puolesta. Suurin osa ihmiskunnasta elää köyhyydessä, nälässä ja kurjuudessa; lapset kaduilla vailla turvaa, vailla toivoa. Mitä me yltäkylläisyydessä röyhtäilevät voimme näiltä kurjilta vaatia? ”Älkää viitsikö ruveta kapinoimaan.” Niinkö?

Helena Kekkonen (1926-2014), suomalaisen rauhankasvatuksen peloton äiti taisteli 50 vuotta rohkeasti rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolesta, sotaveteraanimiehensä tukemana. Hänestä tuli rauhanaktivisti, kun koki nuorena sotiemme kauhut. Uskon, että itsenäisyytemme puolesta taistelleet veteraanimme olivat sydämestään Helena Kekkosen rauhantyön tukena: ihmisyyden puolesta, tappamista vastaan.

Ihmiskunnan toivo on kollektiivisen viisauden lisääntymisessä. Tappaminen ja ihmisen alistaminen on tuomittava aivan riippumatta siitä, kuka hirmutekoja tekee, ja siitä, minkä aatteen puolesta toimii. Toivon lanka on hyvin ohut, mutta muutakaan meillä ei ole.