Tuhotut sairaalat, silvotut lapset

Aljazeera on qatarilainen televisioyhtiö, jonka monet dokumentit vievät Syyrian sodan keskelle. Katsoin juuri ohjelman, jonka kauheutta voi tuskin ylittää. Herkän ihmisen ei pidä sellaista katsoa, kuvista ei pääse irti.

Alussa kirurgi pakkasi matkalaukkuunsa ortopedisiä implantteja. Nelikymppinen mies ei ollut tyypillisen länsimaalaisen näköinen, hän puhui kuitenkin sujuvasti englantia. Pian mies istui turkkilaisessa lentokoneessa, sitten hän ylitti kävellen Syyrian rajan ja suuntasi kohti sairaalaa.

Sairaalaan tuotiin jatkuvasti pommituksissa pahoin haavoittuneita ihmisiä, enimmäkseen lapsia, monet vailla käsiä tai jalkoja, palovammoja kautta kehon. Lääkäri teki kauheuden keskellä työtään rauhallisena, välillä hyvin väsyneenä. Tynnyripommit kylvivät kaiken aikaa tulta ja sirpaleita, tarkoituksellisesti siviilien keskelle, myös sairaaloihin ja kouluihin. Äiti ja tytär makasivat kadulla rinnakkain, äidin kädessä oli tyttären käsivarsi. Leikkaussalin lattia tulvi verta. Kuvausta on tarpeetonta jatkaa.

Mihin ihminen pystyy, millaiseen pahuuteen ja julmuuteen? Kuka on antanut vallan psykopaateille, hirmuvaltiaille vailla omaatuntoa? Historia osoittaa, että usein tuon vallan ovat antaneet aivan tavalliset, harhautuneet kansalaiset, joiden aivot on pesty silmittömällä vihalla ja valheilla. Kun valta on annettu psykopaatille, sitä on hyvin vaikea ottaa pois, siitä pitää huolen valtiaan väkivaltakoneisto ja propagandateollisuus.

On myös hyviä, ihailtavan rohkeita ihmisiä. Turkkilainen mies kuljetti  autollaan kaiken päivää turkkilaiseen sairaalaan syyrialaisia pommien silpomia uhreja, ensin lapset siten muut. Miten hän sai ylittää rajan? ”Kerron rajavartijalle, että autan muslimiveljiä, kristityille sanon, että noudatan Jeesuksen esimerkkiä.” Palkkaa  mies ei työstään pyydä.

Päähenkilö, karismattinen lääkäri, käveli  ohjelman lopussa maatilalla kotimaassaan, Yhdysvalloissa, kahden lapsensa kanssa, käsi kädessä. Lopputeksti kertoi, että mies matkusti kuukauden kuluttua takaisin Syyriaan –ei ansaitakseen rahaa tai kunniaa, vaan toteuttamaan lääkärin eettisiä velvoitteita. Moraali ei ole maailmasta kuollut, vaikka ihmisyys kituukin henkitoreissaan vihan, ahneuden, julmuuden ja suuruudenhulluuden polkemana. 

Kuka kelpaa Jumalalle?

Mielipideosastoilla kristillisestä uskosta kiistelleet jakautuvat karkeasti ottaen kahteen ryhmään. Joillekin Jumala on rakastava isä, toisille lapsiaan helvetin tulella uhkaileva sadisti.

Jotkut kuvittelevat saaneensa Jumalalta oikeuden tuomita lähimmäisiään. Moni tuomitsija katsoo maailmaa avaimenreiästä ja raivostuu, kun häntä pyytää vilkaisemaan ulos ikkunasta.

Piispa Irja Askola tuomittiin ankarasti, kun hän siunasi homoparin lähetystöhän. Kun heterot harrastivat lähetyskentällä vuosikymmenien ajan iljettävää pedofiliaa, heitä suojeltiin. Monet lapsenraiskaajat ovat saaneet veljiltä synninpäästön, kun taas ”maailman lapsi” joutuisi vankilaan.

Kristillisellä tv-kanavalla esiintyvät television parhaat näyttelijät. Joku räyhää, joku nauttii omasta viettelevästä nuotistaan ja hihkaisee määrävälein ”halleluja.” Sivuosissa ovat asialliset, miellyttävät julistajat.

Mies julisti televisiossa että ”juuri nyt Jumala tarttuu sinuun.” Välttyisin Jumalan tuomiolta, jos lahjoitan TV-Seiskalle rahaa. Piru kehotti minua tarttumaan miestä kravatista ja vaatimaan avustusta asunnottomien yömajahankkeeseen.

Nuori nainen hihkui, että Suomea hallitsee uskosta luopumisen henki. Hän tunsi sen raskaana fyysisenä taakkana heti kun kone laskeutui Seutulaan Amerikan reissun jälkeen. Ettei vain olisi lento aikaeroineen tuntunut taakkana neidon hartioilla ja päänupissa. Silloin voi kuulla ja nähdä ties mitä.

Ylen TV-kanavalla insinööri kertoi olleensa profeetan johdolla oikeuslääketieteen laitoksella herättelemässä kuollutta. Laulettiin, rukoiltiin ja puhuttiin kielillä. Profeetta väitti, että paloiksi leikellyn vainajan huulet liikkuivat. Insinööri erosi lahkosta, liika oli liikaa, varsinkin insinöörille.

Nainen kertoi samassa TV-ohjelmassa, että aviomies lopetti tunnetun saarnaajan vaatimuksesta syöpälääkityksen. Saarnaaja uskotteli, että syöpä katoaa rukoilemalla. Jos näin ei kävisi, syynä olisi heikko usko. Mies kuoli, ei siis ollut oikea uskovainen.

Jotkut uskovaiset tuominnevat minut helvettiin tämän ”raskauttavan” tekstini perusteella. Sinne he ovat jo tuominneet jo piispat Irja Askolan ja Samuel Salmen, olen siis hyvässä seurassa. Pelkään, että helvettiin joutuvat myös muita tuomitsevat ulkokullatut; kyllä tulipätsissä olisi tarpeeksi tuskallista ilman heitäkin.

Tavallinen syntisten kaipaa Jumalalta armoa ja lohdutusta. Sunnuntain jumalanpalveluksessa tulee levollinen mieli, jopa halu olla edes vähän parempi ihminen. Se menee pian ohi, mutta seuraavana sunnuntaina voi yrittää uudelleen.

Useimmat nykypapit saarnaavat ihmisarvon ja oikeudenmukaisuuden sanomaa juuri siten, kun Suuri Opettaja neuvoi. Messussa kannattaa pistäytyä, sinne voi tehdä mieli pian uudestaan. Jos ei muuten, niin kirkkokahvien vuoksi. Ei seurakuntien työntekijöitä kannata vierastaa. Heidän seuraansa voi liittyä vaikkapa ruokkimaan niitä, joilla ei ole ruokaa ja vaatettamaan heitä, joilla ei ole vaatteita. Äiti pyysi pienelle lapselle lämmintä kerrastoa. Olisitko onnellinen, jos voisit toteuttaa äidin toiveen?

Hetero tai homo, mies tai nainen, tai joku muu; Luojan luomia olemme kaikki.  Saimme Luojalta järjen lahjan, sitä kannattaa käyttää.

Inhimillisyys, suvaitsevaisuus, kaunis turhuus

Elämän loppupuolella ihmisellä on ehkä parhaat mahdollisuudet löytää harvinainen lahja, ihmisestä voi tulla viisas. Ja viisaudestahan maailmassa on pula, ei älykkyydestä tai muusta lahjakkuudesta. On menty kuuhun, kehitetty mahtava tietoteknologia, voitettu sairauksia. Samalla kuitenkin maailmassa jatkuu säälimätön tappaminen, luonnon tuhoaminen, lasten ja naisten alistaminen prostituoiduiksi ja orjatyövoimaksi. Härski oman edun tavoittelu, rahan ja vallan kahmiminen vahvemman oikeudella näyttää olevan hyvin suosittu lahjakkuuden sovellusalue kautta maailman, myös Suomessa.

Tunnumme olevan matkalla kiihdytetyllä, tulosvastuullisella matkalla kohti kuolemaa, kuten säveltäjä Kalevi Aho on todennut. Harvalla näyttää olevan halua ja rohkeutta kysyä ”miksi?” Kysyjät ovat usein luovia,lahjakkaita persoonia, siinä mielessä etuoikeutettuja, että heillä on juuri lahjakkuutensa takia mahdollisuus elää rohkeasti itsenäistä elämää.

Viisaat eivät ole riippumattomuudessaan itsekkäitä oman edun tavoittelijoita, muita hyväkseen käyttäviä loisia tai vallanhimoisia alistajia, vaan he tuntevat vastuunsa perheestään, kanssaihmisistään ja koko maailmasta. Viisas ei elä lahjojensa lumossa, kaikkivoipaisuuden harhan vallassa; se johtaa usein vain kyltymättömään haluun kukistaa muut ihmiset, kuvitellut kilpailijat. Ahdistus pakottaa joka päivä heräämään samaan onnettomaan tilanteeseen: Tänäänkin minun on ansaittava teoillani muiden hyväksyntä, osoitettava itselleni ja muille, että olen parempi kuin muut.

Kun Lewis M. Termanin jättimäisen seurantatutkimuksen 1500:lta entisiltä ”lapsineroilta” kysyttiin 60-vuotiaina mikä oli tuottanut heille eniten tyydytystä elämässä, järjestykseksi muodostui perhe, kyky nauttia elämästä ja työ. Tutkijat huomasivat verratessaan sataa parhaiten alallaan menestynyttä, tasapainoista lahjakkuutta ja sataa heikoimmin menestynyttä ja onnetonta, että hyvinvoivien elämässä kulki johdonmukainen lanka lapsuudesta aikuisuuteen.

Huolehtiva, kannustava ja tunneilmastoltaan turvallinen koti ennusti parhaiten mahdollisuuksia tyytyväiseen elämään ja arvostettuihin ammatteihin. Heikoimmin menestyneet näyttivät kantavan lapsuutensa traumoja mukanaan koko elämänsä ajan; heidän psyykkinen ja fyysinen terveytensä oli heikko verrattuna menestyviin. Aineistossa oli tosin hyvin vähän kirjailijoita, taiteilijoita tai keksijöitä; näiden kotitausta on usein kaukana keskiluokkaisesta harmoniasta.

En tiedä olisiko Mika Waltari päässyt Termanin tutkimusjoukkoon. Waltari täytti ainakin yhden etevän luovan ihmisen tunnuspiirteen: hänen isänsä kuoli varhain. Waltari kuvaa Ihmisen ääni -teoksessa oman luovuutensa ehtymistä, sitä tuskaa ja ahdistusta mikä seuraa, kun kesä toisensa jälkeen kuluu ilman uuden kirjan syntymistä.

”Ja aika kuluu. Kirjoituskoneen ääressä, mitään tekemättä, aika kuluu uskomattoman hitaasti. Kunnes on taas aika laskeutua alakertaan, katsella pilviä, päivänlaskua, sydän kivistäen, kouristuksia mahassa. Syödä tai olla syövinään, kun pala tarttuu kurkkuun. ..Ehkä huomenna pääsen alkuun…Mutta kirja ei löydä muotoaan.. Kunnes pohjattoman pettymyksen ja surun vallassa huomaan: turhaan, turhaan….
Waltari sanoo, että hänellä on ollut onnea. Työkyky säilyi pitkään. ”Ehdin kirjoittaa paljon. Ehdin kirjoittaessa elää monta elämää.” Kirjailija korostaa, että ihminen on ihmisen ainoa veli tässä maailmassa. Ihmisen on opittava elämään lyömättä veljeään. ”Tärkeitä arvoja ovat inhimillisyys, suvaitsevaisuus ja kaunis turhuus” sanoo Waltari. Jokainen vaikuttaa omalla toiminnallaan joka hetki siihen kumpi on voitolla inhimillisyys vai epäinhimillisyys, suvaitsevaisuus vai suvaitsemattomuus, siihen, onko ihmiselämässä sijaa kauneudelle vai onko kauneuden kaipuu turhaa, tehokkuuden este.

Irvokas pikanäyttö uuden alkoholilain seurauksista

Pari päivää sitten tapahtui näin: Näyttämöllä esiintyi kymmenien nuorten ryhmä; iso sali oli täynnä vanhempia ja kavereita. Kesken upean esityksen salista oli pakko poistaa älyttömyyksiä huuteleva humalainen nainen. Hän oli yhden esiintyjän äiti.

Asiantunteva nettikirjoitus sen kertoo: ”Alkoholiriippuvuus ja alkoholismi on helvettiä. Se on läheisille ja alkoholisteille uloste ja virtsa housussa, itku kurkussa, tuska sielussa ja pelossa elämistä ja olemista. Kulisseja, jännittämistä ja pahaa oloa töissä, vapaalla, kotona ja konferenssissa. Alkoholismi on suomalainen kansantauti, joka tappaa.”

Alkoholisteja on Suomessa arviolta 400 000. Kun alkoholin hintoja laskettiin ja viinan tuontia Virosta helpotettiin 2004, katkaisuasemien ja poliisiputkien työntekijät kertoivat, että joka päivä on yhtä viikonloppua ja tolkuttomassa kännissä sisään kannettavia riitti: nuoria, vanhoja, naisia ja miehiä. Kun helsinkiläisen putkan sairaanhoitajalta kysyttiin mitä hän odottaa tulevaisuudelta, hän vastasi yhdellä sanalla: ”Hirveitä.” Ja lähti toimittamaan raskaana olevaa juopunutta sairaalaan.

Uudesta, tuoreesta alkoholilaista on iloittu, koska nyt kuulemma loppui holhous, alkoi vapaus ja eurooppalaisten sivistyneiden juomatapojen omaksuminen kautta Suomen. Sivistyneen on kai ihan pakko saada sitä viisi-prosenttista saksalaista olutta.

Samaan aikaan, kun eduskunnassa riemuittiin uudesta alkoholilaista, talosta kuskattiin umpihumalaista sairaalaan ja toinen riehui kännissä, halusi tapella, heitteli juomia lattialle ja yritti suudella väkisin toista kansanedustajaa. Että se niistä eurooppalaisista juomatavoista, joihin vahvemmalla oluella ja limuviinalla totutellaan pian maamme joka kolkassa.

Vielä 1960-luvulla lähes puolet 30–49-vuotiaista naisista ilmoitti olevansa raittiita, vuonna 2000 enää neljä prosenttia. Alkoholismi lähtee usein liikkeelle päivittäisestä keskioluen käytöstä, kertoo tutkimus.

Viinilasillinen ruuan kanssa ei liene pahaksi. Yhä useammat ”tavalliset ihmiset” tuhoavat kuitenkin oman ja perheensä elämän liialla alkoholilla. Päihderiippuvaisten kaunistelut eivät tätä totuutta muuksi muuta.

Mitä helpommin alkoholia saa, sitä enemmän sitä käytetään. Mitä vahvempaa väkijuomaa juodaan, sitä nopeammin mm. terveyshaitat, alkoholikuolemat ja rattijuoppous lisääntyvät. On ennustettu, että vahvan oluen vapauttaminen Alkosta vähittäiskauppaan laskee hintoja jopa 40 prosenttia. Joka kyläkauppa myy pian kännin ainekset halvalla. Ennustan sivistyneen nautiskelun sijasta lisää sikamaista juopottelua kaikkine lisämausteineen, joista lehdet päivittäin uutisoivat.

Kun ajattelen humalaisen äidin lasta näyttämöllä, kavereidensa keskellä, kyynelet tulevat silmiin. Nuoren tuskan täytyy olla hirveä. Äidille toivon aidosti ja koko sydämestäni hyvää ja paljon iloa lahjakkaasta lapsestaan. Jos Teillä on alkoholiongelma, hakekaa nopeasti apua! Elämänne voi olla hyvä ja kaunis.

Joulu, ilon ja rauhan juhla

Jouluna on lupa nostaa jalka kaasupolkimelta ja vaihtaa vapaalle. Moni huomaa kuitenkin, että kaasu on hirttänyt kiinni. Vaikka jalka nousee polkimelta, auto kiitää yhä pimeydessä pelottavaa vauhtia. Ulvova moottori vaikenee vasta kun virran kytkee pois päältä. Se pitää tehdä rauhallisesti, ajoväylän ulkopuolella.

Kun yön töitä tehnyt leipuri lähtee kotiin, hän voi jättää taikinan leipomoon. Monella alalla työntekijä kuljettaa taikinaa aina korviensa välissä. Kiireen, ahdistuksen ja velvollisuuksien täyttämä pää ei koskaan pysähdy, vaan alitajunta vaivaa ja vatkaa taikinaa yötä päivää. Ensimmäinen aamun ajatus on ehdinkö, unohdinko jotain, koska saan sen ja sen asian valmiiksi? Moni joutuu miettimään jatkuuko pätkätyö ja miten rahat riittävät asumiseen ja elämiseen.

Kun ahdistuneeseen arkeen tuodaan kilpailemisen pakko, voi taakka käydä ylivoimaiseksi. Raskasta on kokea, ettei itse voi vaikuttaa asioihin mitenkään. Jostakin ylhäältä niskaan pudotetaan nippu tehtäviä ja määräyksiä. Monen on pakko taistella töissä kuin mies miestä vastaan, aivan sukupuolesta riippumatta.

Suomen pitää olla maailman kärkitasavalta. Ja mehän olemme! Suomalaisten verenpainekin on huipputasoa. Heitetään siis aamulla pari painepilleriä huuleen, vähän puuroa masuun ja rynnätään päivän urotöihin. Tuottavuuden mittaaja kolkuttaa jo ovella. Hikiset sormet puristavat rattia, peilejä on vilkuiltava kaiken aikaa: kuka kilpailijoista kiilaa rinnalle, kuka on menossa ohi. On hosuttava ja puuhasteltava kuin robotti, tuleva kilpailija, joka ensi töikseen uhkaa taluttaa minut työpaikan ulko-ovelle.

Monessa työssä pahin synti on luovan ajattelun harjoittaminen, se kun vaatii aikaa ja voi näyttää laiskottelulta. Luovuuden ja tehotuottavuuden vaatiminen samanaikaisesti on jakomielistä. Hosuminen on luovuuden pahin tappaja. Luovuutta vaaditaan ”koska on meidän on pakko sopeutua muutokseen.” Luova ihminen ei sopeudu sokeasti, hän ajattelee itsenäisesti.

Itämaisen viisauden mukaan kulttuuri on vapaa-ajan tuote, se vaatii joutilaisuutta. Sivistynein on ihminen, joka osaa joutilaisuuden taidon. Alati hosuva ei voi olla sivistynyt. Mutta maltammeko pysähtyä edes jouluna, pystymmekö enää siihen? Miten kestämme monta vapaapäivää, kun on pakko kohdata itsensä, on pakko ajatella miten itse voi ja miten perhe todellisuudessa voi sen hetken jälkeen, kun lahjapaketit on avattu, kinkku syöty, eikä pakotietä enää ole.

Käynti hautausmaalla rauhoittaa. Lepattava joulukynttilä palaa haudalla aikansa, sitten se sammuu. Sisäisen rauhan voi saavuttaa parhaiten, kun ymmärtää kuolevaisuutensa. Tittelit, saavutukset, huippupalkat ja kunniamerkit ovat yhdentekeviä jos niiden hintana on tunteiden näivettyminen, yhteisöllisyyden, kauneuden ja pyhyyden katoaminen elämästä.

Seimen lasta ei pidä unohtaa jouluhulinassa. Vaikka lapsen usko olisikin meistä karissut, Jeesuksen sanoja ja tekoja on hyvä palauttaa mieliin. Hän salli lasten tulla luokseen, hän varotti itsensä korottamisesta, hän osoitti ihmiskunnalle rakkauden, rohkeuden ja oikeudenmukaisuuden voiman.

Joulun rauhan ja ilon rinnalla monessa perheessä väijyy pelko, suru ja tuska Pahinta mitä itsellesi ja perheellesi voit jouluna tehdä, on juoda pääsi täyteen tai sekoittaa se huumeilla. Ole jouluna selvin päin, itsesi ja perheesi tähden! Se on lapsillesi paras lahja.

Äiti toivoo kirkon joululahjakeräykseltä parivuotiaalle kerrastoa ja leikkiautoa, josta lähtee ääni. Murrosikäinen toivoo paitaa ja sukkia.
Ajattele, ja toimi!

Älä pilipalisoidu, ajattele itse!

Maailma ei ole mustavalkoinen, se on monivärinen. Ihmistä ei pidä korottaa pyhimyksiksi eikä leimata roistoiksi, mutta jos vaikenemme pahojen epäkohtien edessä, olemme pelkureita.

Puoluepoliittinen sitoutuminen estää helposti asioiden viileän analyysin.  1970-luvulla taistolaisten vastustajat saivat kuulla, että ”et siedä kritiikkiä.” Ei yksipuolista, propagandistista haukkumista tarvitsekaan sietää. Kritiikki on mautonta silloin, jos sen tarkoitus on vain kostaa ja haavoittaa. Kritiikin pitää perustua tosiasioihin eikä hurmahenkisyyteen tai kateuteen, kuten uljaassa huippu- ja kilpailuyhteiskunnassamme usein tapahtuu. Esimerkiksi korkeakoulut huippupuheineen ovat keskinäisen kateuden ja itsetehostuksen keskittymiä.

Taistolaisuus on kuopattu, mutta yksisilmäisiä riittää. On vaikea teeskennellä olevansa kuurosokea kun näkee härskiä oman edun tavoittelua, jota perustellaan yhteisellä hyvällä. Politiikassa menestyy moni hyväpuheinen tuuliviiri,  joka osaa käännellä nuttuaan tuulen mukaan. (Huomaa: En sano, että kaikki poliitikot ovat sellaisia.)

Itsenäistä toisinajattelijaa uhkaa helposti kosto. Voi tulla potkut töistä, tutkija- tai taiteilijapiireissä apurahat lopetetaan, jopa maine yritetään mustata. Muuan Mister President on potkinut lyhyessä ajassa pellolle joukon lähimpiä neuvonantajiaan ja korkeita virkamiehiä. Yksi niistä, joka sanoi presidenttiä pölvästiksi, sai julkisen kutsun älykkyystestaukseen presidentin kanssa.

Onneksi Suomessa on vielä kohtalainen sananvapaus, Ylessäkin. Monissa maissa vallan arvostelija joutuu vankilaan tai pääsee hengestään.

Kansalaisilla tulee olla oikeus vastustaa johtajiensa itsekkäitä tai sekavia hankkeita. Kymmenen vuoden sote-sotku on surullinen esimerkki oman ryhmän etujen ajamisesta ”yhteisen hyvän” nimissä.  Vanhusten ja lasten pahoinvointi, koulujen kurjistuminen, pätkätyöt, köyhyys, terveydenhoidon ongelmat, masentuneiden armeijat ja kansakunnan repeäminen miljonääreihin ja ruokajonossa seisoviin, tuntuu olevan toissijaista. Pääasia on, että ministerien suu käy ja puhetta piisaa.

Puuttuu vain, että Suomi saisi tulevaisuudessa presidentin, joka tviittailisi päivittäin sekavia – ja julistaisi vielä olevansa älykäs. Kuvitelkaa Suomen tasavallan presidenttiä tviittailemassa julkisesti kilpailijallen: ”Matti, sun pölvästi Tatu-isäs kirjottel älyst, et se periyty geeneis. Ei sunka äly sit voi kovin kummone ol!” tai ”Mää ja Vladi tehrän yhres Suamest kreit. Suamest kreit. Kreit. Uskoka mua!”

Aidossa demokratiassa kansa saa syyttää itseään, jos valitsee vaaleissa johtajakseen narsistin, psykopaatin tai typeryksen. Diktatuureissa nämä ovat hyvän johtajan ominaisuuksia, usein julmuuteen ja väkivaltaiseen raakuuteen yhdistyneinä. Aivopesu ja valeinformaatio voivat taannuttaa sivistyksellä ylpeilleen kansankin julmureiksi. Vierailkaa Auschwitzissa ja todetkaa itse.

Eihän Suomessa ole sellaista pelkoa… Siitähän on jo sata vuotta kun veli tappoi sodassa veljen oikean aatteen puolesta ja maanpetturi-naiset lapsineen kuolivat vankileireillä.

Muuan opettaja kertoi netissä ilmiöstä nimeltä PILIPALISAATIO. Kun meidät pilipalisoidaan, tärkeintä elämässämme on se laite, joka toimii, tai usein ei toimi, ja vanhenee huomenna käsiin. Heitä se hyvin toimiva rakkine pois, osta uusi huippulaite, tai sinulle käy huonosti. Kun opettelet salasanoja, maksat lisenssejä ja yrität saada masiinaa toimimaan, päähäsi ei mahdu ikäviä asioita maailmasta, yhteiskunnasta, historiasta tai siitä mitä poliitikot puolestamme päättävät.

Kansalainen! Oletko pilipalisoitunut työssäsi riittävästi? Ellet, tee se nopeasti, jos haluat huomennakin jatkaa työpaikassasi. Ei sittenkään, ajattele itse!

 

Isyys on upea etuoikeus

Mies! Jos olet isä, pappa, iskä, tai isukki, ainakin kerran vuodessa kannattaa miettiä mitä se tarkoittaa ja vaatii. Olet etuoikeutettu, saat tuntea pienen taaperon lämmön sylissäsi, avoimen katseen, hymyn; saat seurata hänen kasvuaan nuoreksi naiseksi tai mieheksi.

Sinulla on vastuu siitä millaiseksi suhde lapsiisi muodostuu. Sinä edustat eri sukupolvea, sinä olet tuki ja turva, sinä näytät, että lapset ovat sinulle ilon aihe. Sinä näytät, että rakastat lapsiasi – eikö niin? Ole pojillesi miehen malli, turvallinen, neuvova ja kuunteleva. Opeta heidät puolustamaan heikkoja ja turvattomia. Ole tyttärillesi isä, johon voi luottaa, jolle voi kertoa murheensa, jolta saa lohdutusta ja apua.

Tee kaikkesi, että kotinne olisi vakaa ja turvallinen. Anna lapsen tuntea, että hän on sinulle tärkeä. Anna hänen ilmaista tunteensa, mutta opeta, että kielteisetkään tunteet eivät oikeuta muiden loukkaamista tai vihan suuntaamista heikompiin. Anna malli yhteistyökyvystä ja kärsivällisyydestä, opeta että on erilaisia ihmisiä ja tunnusta virheesi.

Jos haluat että lapsestasi tulee itseensä luottava, kiitä ja kehu häntä riittävän usein, ei vain hyvistä koulunumeroista, vaan myös hyvästä käytöksestä. Älä osoita pettymystäsi lapsen epäonnistuessa, äläkä vertaile lasta sisaruksiin tai muihin lapsiin.

Opeta lapsi omatoimiseksi ja vaadi lapselta iän karttuessa yhä enemmän vastuullisuutta. Hänen tulee huolehtia tavaroistaan, koulutehtävistään ja velvollisuuksistaan. Vaativuus ja rajojen asettaminen voi tapahtua hyvässä hengessä, se ei ole sama asia kuin mielivaltainen, satunnainen määräysten jakeleminen.

Keskustele oikeasta ja väärästä esimerkkien avulla. Kerro mitä itse ajattelet asioista, auta lasta löytämään moraalitajunsa. Ihmisen arvo mitataan sillä mitä hän antaa muille, ei sillä, mitä hän itselleen rohmuaa. Opeta lapsille, että jokaisella ihmisellä on sama ihmisarvo olivatpa heidän lahjansa, älynsä tai perhetaustansa millaiset tahansa.

Lue huolellisesti seuraavat rivit. Mitä ajatuksia ne sinussa herättävät?

”Minä menestyin koulussa kaikessa. Mielestäni yhdeksikkö oli sopivin numero ja varsinkin yläasteella vältin saamasta puhtaita kymppejä. Arvosana yhdeksän riitti saamaan vanhemmilta ja opettajilta janoamaani hyväksyntää.

Murrosiässä rinnassani oleva kuristava tunne elämän tarkoituksettomuudesta kiristi päivä päivältä hitaasti mutta varmasti rusentavaa otettaan. Minulle puhkesi kolmetoistavuotiaana Se Riivattu Tauti.

Tein mitä tahansa, että saisin edes pienen hetken kokea sen mystisen lohdutuksen, hyvän olon tunteen, ikään kuin paluun äidin kohtuun, jonka ruoka minulle toi. Ruoka vatsassani kuuli minun tuskaani, se täytti hetkeksi sisäisen tyhjyyteni olemassaolonsa suloisella täyteydellä. Ruoka hyväili päätäni lohduttavasti, makea possumunkki kertoi hyväksyvänsä minut sellaisena kuin olen. Ruoka oli olemassa minua varten. Se oli uskollinen ystävä, joka ei minua hylkäisi”.

Huomasitko ytimen? Nuori tarvitsee hyväksymistä, tunnetta että hänestä välitetään. Isä, mies, sinulla on avaimet käsissäsi. Juuri sinä voit antaa turvallisuutta lapsellesi

Kaikki lapset eivät ole vaivattomia, on myös kapinallisia ja niskuroivia nuoria. Älä luule, että he ovat itsenäisiä. Nuoruuden kapinallaan he testaavat sitä, välitätkö heistä aidosti vai hylkäätkö onnettoman. Älä koskaan hylkää lastasi!

Kun lepäät ajan tullen hoitokodissa, toivot, että lapsesi tulevat katsomaan sinua ennen iltavelliä. Usein he tulevatkin, jos olet heitä rakastanut. Heille on tärkeää, että faari voi hyvin. Ja mikä parasta: heillä voi joskus olla mukanaan pieniä ihania taaperoita, heitä, joiden kautta sinunkin elämäsi jatkuu sukupolvien ketjussa.

Voit nukahtaa rauhassa, kiitollisena siitä, että olet saanut olla isä.