Ketkä saavat valtiolta koronarahaa?

Kaksi Helsingin asunnottomista työkseen huolehtivaa herrasmiestä kertoi televisiossa miten lähes 5000 kadulla asuvaa voivat. He voivat huonosti. On nälkä, väsyttää, pesulle ei pääse, yösijaakaan eivät kaikki enää saa laupeudentyötä tekeviltä järjestöiltä, koronan vuoksi. Sairaudet ja uupumus vaivaavat, vastustuskyky tauteja vastaan on heikko.

Toinen uutinen kertoo, keille valtio on jakanut ensimmäiset korona-tukirahansa: Business Finland lapioi rahaa konsultti- ja it-firmoille ”tulevaisuuden innovaatioiden suunnitteluun.” Ely-keskukset huolehtivat, että puoluetoverien firmat, hyvät veljet ja sisaret, oman maakunnan äänestäjiä unohtamatta, saivat rahansa tulevaisuuden lupauksistaan, joista monille ei ole mitään katetta. Masentavaa.

Helsingin Sanomin tuore, laaja selvitys rahanjaosta raivostuttaa. On selvää, että yritykset tarvitsevat valtion tukea. Mutta miten ihmeessä voidaan jakaa isoja summia näin pikaisesti mihin sattuu. Kun Hesari julkaisi juttunsa, päätöksistä vastanneet kertovat että ”nyt päätökset kammataan tiheällä kammalla” ja ”tiesimme kyllä, että nämä käydään uudelleen läpi.” Ai, miksi tiedettiin? Miksi vasta jälkikäteen kammataan?

Suomenhan piti olla Luottamus-Suomi. Miksi rahaa lapioitiin minne sattuu, konsultit eturivissä saamamiehinä, valmiina taas visioimaan innovatiivisista strategioista. Säkillä on meillä ennenkin kannettu valoa umpipimeään tupaan, jossa ei ole ikkunoita.

Entä mikä on ihmisen arvo, onko sairaalla kadun asukkaalla meille mitään merkitystä? Muistamme sen ylimielisen köyhien ja työttömien simputuksen, jossa heidät pakotetiin jonottamaan luukulta luukulle, ilmottautumaan laiskan loisen leima otsassaan. Kukaan heistä ei ollut saanut sopeutumiseläkettä eikä kultaista kädenpuristusta.

Nyt pohditaan kasvaako humaani inhimillisyys koronan vaikutuksesta. Rohkenen epäillä. Kuljemme yhä tietä, joka ohjaa menestykseen, kunniaan ja rikkauteen; tiellä, jolla heikko ja hauras ihminen on pohjasakkaa, jossa vahva käyttää heikkoa hyväkseen. Lapsille ja nuorille syötetään unelmapuuroa matkalla menestykseen ja maineeseen. Kun nuori oikein unelmoi ja yrittää olla parampi kuin muut, paras, liian monelle käy huonosti. Tuskin kukaan arvaa, että se asunnoton kultakutrinen nuorukainen San Franciscon kadulla oli yksi maan lupaavimmista urheilijoista, kertoo suomalainen it-yrittäjä Piilaakson kovuudesta.

Amerikan koronakriisin eturintamassa, sairaaloissa ja sosiaalityössä taistelevat värilliset, ”persons of color.” Heikosti palkatut naiset, black and brown, tekevät työtään oman henkensä vaarantaen, työtunteja laskematta, samalla kun hyvinvoivat elävät luksuskodeissaan. Näin sanoi New Yorkin osavaltion kuvernööri Andrew Cuomo eilen, päivittäisessä tilannekatsauksessaan. Hän lupasi eturintaman raatajille palkanlisää ruuan hankkimiseksi. Kattavia suojavarustuksia hän ei pystynyt lupaamaan.

Suomenkaan koronataistelu ei helppoa, vihollinen on näkymätön. Yrityksiä tulee tukea ja koulutuksesta tulee huolehtia. Ihmisarvo on kuitenkin tärkein arvo. Päättäjien sivistys ja moraali paljastuu tekoina, eikä tyhjinä lupauksina. On aika nostaa hoitajien palkkoja joka alalla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s