Taidekasvatus ruokkii ihmisyyttä

Ihmissydän on kanteleen kaltainen. Siellä on viritetty eri tunteet sointuviksi kieliksi, joita Elämä soittelee. Kokemukset muodostuvat sydämessä taruiksi, jotka yksinäisinä hetkinä alkavat soida ja herättävät tuhansia kuvia mielikuvituksen maailmassa. Näitä säveliä tulisi ottaa talteen ja muodostaa pysyviksi. Taiteen tehtävä onkin näiden sävelien kokoaminen.” (Kuvataiteilija Einari Frisk (Uusikylä) vuonna 1913).

Opetussuunnitelman uudistaminen on aina hankala prosessi,oppiaineiden tuntimääristä taistellaan. Tämä ei ole huono asia;se osoittaa, että Suomi on demokraattinen maa, jossa mikään taho ei voi sanella, mitä koulussa opetetaan. Kansalaisilla on omat näkemyksensä siitä, miten arvojen pitäisi näkyä koulukasvatuksessa.

Eivät opettajatkaan ole yksimielisiä. Koulutuksensa ja ammattietiikkansa vuoksi opettajilla on kuitenkin edellytykset ymmärtää mistä opetuksessa on perimmiltään kysymys. Tärkeintä on oppilaiden tasapainoinen kehitys. Sitä ei saa vaarantaa kumartelemalla niitä, jotka esittävät koulun aidan takaa tai vallan kammareista yksipuolisia vaatimuksia, ellei peräti uhkauksia.

Harva vastustanee sitä, että koulussa on riittävästi oppiaineita, joista tulevat insinöörit, teknologit ja kauppatieteilijät hyötyvät. Ilman monipuolista kielitaitoa ihminen on vaikeuksissa. Äidinkielen taitojen ruostuminen on huolestuttavaa. Ei riitä, että luku- ja kirjoitustaito heikentyvät, monen nuoren puhekin alkaa olla pelkkää veetä ja takeltelevaa sanojen toistelua. Jopa eräät Ylen nuoret toimittajat painottavat sanoja perin ärsyttävästi.

Taito- ja taideaineet luokitellaan helposti turhaksi puuhasteluksi, joka estää tehokasta opiskelua. Onpa jopa vaadittu, että ne poistettaisiin opetussuunnitelmista koulun tehokkuuden lisäämiseksi. Millainen olisi maailma ilman musiikkia, kuvia, veistoksia, käsityötuotteita, tanssia tai teatteria!
Eivät taide- ja taitoaineet ole tärkeiden aineiden vaihtoehtoja, niiden harrastaminen kuuluu elämään ja tekee meistä sivistyneitä ihmisiä -tietenkin yhdistyneinä historian ja muiden ”reaaliaineiden” opiskeluun.

Taide luo kauneutta, antaa esteettisiä elämyksiä ja tuottaa iloa. Parhaimmillaan taide ruokkii ihmisen sisäistä kauneutta ja moraalia, johon liittyy taju oikeasta ja väärästä sekä halu toimia inhimillisten arvojen puolustamiseksi.
Taidekasvatusta tarvitaan, jotta lapsesta kasvaisi ajatteleva, tunteva, välittävä ja luova. Näin kirjoitti nuori kuvataiteilija-laulaja, isoisäni 1913:

”Ihmisen tärkeimpiä tehtäviä tässä elämässä pitäisi olla sielunsa kypsyttäminen likemmäksi täydellisyyttä, eikä ainoastaan pintapuolisten nautintojen, rikkauden, mukavuuden ja kunnian etsiminen, sillä kaikki nämä ovat katoavaista omaisuutta, jota vastoin sielullisia voimia ei mikään voima hävitä.”

Taiteella on myös moraalinen ulottuvuus: taide voi osoittaa yhteiskunnallisia epäkohtia, vallanhimon ja alistamisen tuottamaa kärsimystä. Taide voi olla vaarallista diktaattoreille, usein sanattomien viestiensä vuoksi.

Draamakasvatus kuuluu ehdottomasti kouluun; nuorilla on oikeus huutaa maailmalle surunsa, ahdistuksensa, toiveensa ja riemunsa –rohkeasti ja paljaina. Nuorten esityksissä paljastuu usein liikuttavasti keskinäisen välittämisen ja yhteisöllisyyden voima: Näyttämöllä jokaisen nuoren pitää kelvata: laihan, lihavan, lahjakkaan ja vähälahjaisen.

Vanhempien ja opettajien tehtävänä on pysähtyä, kuunnella ja varsinkin kuulla, ymärtää ja auttaa lapsia ja nuoria. On aika lopettaa puheet maailman onnellisimmasta kansakunnasta; sillä ostetaan vain hyvää omaatuntoa.

Yksi ajatus artikkelista “Taidekasvatus ruokkii ihmisyyttä”

  1. Forumin kauppakeskuksen avajaisissa Kimmo Kaivanto aikoinaan sanoi taideteoksien luovan hiljaisuutta jatkuvan metelin keskelle. Siksi sapettaa suunnattomasti, että Forumin nykyiset hallinnoijat ovat vieneet Kaivannon Hopeiset sillat jonnekin tuntemattomaan paikkaan ja sijoittaneet tilaan ylimääräiset portaat ja ”kaupallisia tiedotteita”. Liki saman kohtalon on kokenut Crowne Plazan edessä oleva Oodi 60.000 järvelle. Teräksisen veistoksen runko ja horisontaaliset pienat viittaavat perspektiiviin ja etäisyysasteikkoihin samalla kun pienoihin ja niihin kiinnitettyihin pyöriviin soikeisiin levyihin osuva valo kimmeltää kuin veden heijastukset. Kimmeltäisi jos pääsisivät vapaasti pyörimään niin kuin on ollut tarkoitus mutta ne on kahlehdittu sinisellä nylonköydellä liikkumattomiksi. Kun nyt suunnitelmissa on hotellin remontointi ja nimen palauttaminen Hesperiaksi sopii toivoa kunnianpalautusta tälle veistoksellekin. Olen aikoinaan hankkinut kaupallisen koulutuksen mutta ollut aina kiinnostunut mm. valokuvauksesta, kirjallisuudesta, kirjoittamisesta, taiteista ja psykologiasta, joista on ollut suunnattomasti iloa työssäni erilaisten markkinointipuuhastelujen parissa. Jonkinlaisena pisteenä ii:n päälle koin kun pääsin avustamaan erästä väitöskirjan tekijää ja ja hänen johdatuksellaan tutustumaan semiotiikkaan hiukan syvällisemmin. Olen aina ajatellut niin, että koulutus antaa hyvät lähtökohdat suhtautua uteliaasti elämään ja ilmiöihin, jotka liittyvät valitsemaani ammattiin. Mottoni olen lainannut Oscar Wildelta: Kyynikko on mies, joka tietää kaiken hinnan mutta ei minkään arvoa. Ja yleensä onkin mies, harvemmin nainen. Ei pitäisi koskaan väheksyä ns. taideaineita – eikä naisia…

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s