Alkoholistin lapsen joulu

Mies kehotti minua hiljattain miehistymään ja lopettamaan kirjoittelun isien juopottelusta. Oheen oli liitetty pari värssyä latinaa osoittamaan, että ei ollut moittija ihan kuka tahansa, vaan oppinut ja merkittävä persoona. Kun kysyin miksi hän minua loukkaa, sain vastauksen ”se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.” Ivasta huolimatta, tai ehkä juuri sen vuoksi, julkaisen joulukolumnini vuodelta 2005:

Pian on joulu. Joulu on varsinkin lasten juhla; kiltit lapset saavat paljon lahjoja ja laulun mukaan taatto, taatto lähtee innoissaan joulukuusen hankintaan. Kymmenet tuhannet suomalaiset lapset pelkäävät taaton lähtöä. He joutuvat miettimään tuoko taatto kuusen, tuleeko taatto lainkaan takaisin kotiin, ja jos tulee, tuleeko omin jaloin, tuleeko hermostuneena ja vihaisena tai kannettuna örisevänä möykkynä. Silloin on oltava erityisen varovainen ja kiltti ettei taatto räjähdä ja lähde pois kotoa tai anna selkään.

Taatto on juoppo ja taatto saa nyt viinaa hyvin halvalla. Siksi taatto juo entistä enemmän. Jos taatto on onnistunut säilyttämään vielä työpaikkansa kiusaus on suuri varsinkin lomapäivinä. Silloin ei tarvitse edes keksiä tekosyitä saadakseen sairauslomaa. Alkoholin suurkuluttajia eli juoppoja on Suomessa yli 300 000. Viina-alalla sivistyneisyys ei ole suorassa yhteydessä ihmisen varallisuuteen tai ammattiin, juoppohoidossa on edustava näyte Suomen kansalaisista. Juomaputkesta täriseviä naisia ja miehiä tuodaan katkolle yhtä hyvin kalliilla Mersulla kuin metrojunalla.

Hallituksesta on kerrottu vakavalla naamalla, että ”kansalaiskeskustelusta välittyy hyvin se tieto, että alkoholin kulutus on kasvanut ja alkoholin aiheuttamat terveys- ja sosiaaliset haitat ovat lisääntyneet….Valtioneuvoston periaatepäätökseen kirjataan hallituksen poliittinen tahto…Hallitus laatii hallitusohjelman mukaisesti alkoholihaittojen ehkäisyä koskevan ohjelman ja valtioneuvoston periaatepäätöksen…”
No sittenhän kaikki on hyvin! Periaatepäätöksillähän asiat hoidetaan. Moni juoppokin tekee jatkuvasti julkisia periaatepäätöksiä raitistumisestaan.

Juopon lapsi pelkää päätöksistä huolimatta jatkuvasti, mutta erityisesti jouluna, kun koko perheen on pakko olla kotona yhdessä. Siitä asti kun lapsi muistaa isä tai äiti ovat olleet usein humalassa, ensin viikonloppuisin, sitten myös arkisin, sitten on seurannut jopa viikkojen juomaputkia. Juopon lapsi on yrittänyt olla vanhemmilleen hyvä ja kiltti, ajatellut että jospa ne sitten olisivat selvin päin. Lapsi ei ole uskaltanut kertoa vanhemmilleen suoraan, että hän kärsii, ettei tahdo jaksaa elää pelkojensa ja häpeänsä kanssa. Juopolle ei voi sanoa sellaista, koska juoppo pahoittaisi mielensä. Juopolle on liikaa, kun vielä oma lapsikin syyllistää. Se antaa hyvän syyn suuttua ja lähteä ryyppäämään. Juopon perheessä ei saa puhua suoraan mistään asiasta. Siellä leikitään että kaikki on hyvin.

Kun juopon lapsi menee iltaisin nukkumaan hän pelkää mitä yöllä tapahtuu. Hänen kainalossaan voi olla pikkuveli tai -sisko, joka pelkää vielä enemmän, joskus niin että tärisee. Lapsi puree ahdistuneena sormensa vereslihalle, kynnet olemattomiksi ja saa siitä haukut. Koska lapsi ei pysty keskittymään, hän ei pysty oppimaan kouluasioita. Silmissä on kuva hangessa makaavasta äidistä tai isästä ja korvissa kaikuu naapurin lasten ivanauru. Lapsi saa huonoja koulutodistuksia ja alkaa pitää itseään tyhmänä, muita huonompana. Vahvan aikuisen sylin sijasta hän saa kotona moitteita milloin mistäkin syystä. Hänen pitäisi olla perheen aikuinen, juopon ymmärtäjä ja säälijä.

Juopon lapsi pakenee joskus tuskaansa ryhtymällä itsekin juopottelemaan. Vaihtoehtoisesti hän voi ryhtyä raivoraittiiksi ja elää kutakuinkin normaalin elämän. Sielun haavat arpeutuvat vähitellen, mutta ne muistuttavat aikuisenakin itsestään. Rakkauden kaipuu polttaa alati, syvälle sieluun painetut pelko, häpeä ja turvattomuus etsivät turhaan ulospääsyä. Vielä vanhana lapsuusmuistot nousevat ajoittain alitajunnasta, piinaavan tuskallisina. Isä, ota minut syliisi!

Juoppo tarvitsee hoitoa. Älkää kuitenkaan säälitelkö juoppoja, he ovat itsesäälin mestareita. Säälikää juopon lasta, antakaa lapselle turvapaikka, antakaa hellyyttä. Auttakaa lasta uskomaan että elämä ei ole vain paha, vaan on myös uskoa, toivoa ja rakkautta.

Monen juopon ainoa pelastus on Seimen lapsi. Olipa ihmisellä uskoa tai ei, Jeesuksen opetukset ja teot antavat hyvän elämän mallin. Hän salli lasten tulla luokseen, puolusti syntistä ja langennutta, mutta vaati myös jokaista kantamaan vastuun teoistaan.

Alkoholisti, katso peiliin! Ei sinua pidä suin päin tuomita, myönnä kuitenkin, että tarvitset hoitoa. Ole tänä jouluna selvin päin, ota lapsesi syliisi, istukaa hiljaa ja kuunnelkaa mitä sydän puhuu. Jos itku tulee, antakaa sen tulla. Se voi olla uuden ja hyvän alku.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s