Opettaja Markku Kanerva loi jalkapalloihmeen

Suomi on sekaisin jalkapallosta, kun joukkue selvisi karsinnoista ensi kesän EM-kisoihin. Miksi vasta nyt? Siksi, että maajoukkuepelaajien tekniset taidot ja taktinen ymmärrys ovat riitävän tasokkaita. Pelaajat ovat ammattilaisia, jotka ovat rakastaneet palloa jo taaperoina. Jari Litmanen ei antanut omaa palloaan hetkeksikään muille, jos oli harjoittelemassa yksin, kertoo naapuri. Hän murtautui ulos kodista pallonsa kanssa, vastoin vanhempien tahtoa.

Vaikka Suomen pelaajat ovatkin kansainvälisiä ammattilaisia, vain muutamat pelaavat Euroopan huippujoukkueissa. Mikä teki joukkueesta näin hyvän?
Suorastaan ärsyttävä hokema ”pelataan vaan joukkueelle, ja katsotaan mihin se riittää,” sisältää kuitenkin menestyksen ytimen.

Jalkapallo on hyvin vaativa joukkuepeli, jossa menestys riippuu yksilöistä, jotka osaavat ja haluavat käyttää taitonsa ja psyykkiset voimavaransa pelikentällä yhteiseksi hyväksi. Suomi osaa pelata ajoittain nautitavaa jalkapalloa, jossa pallo kulkee pelaajalta toiselle kuin maagisen magneetin vetämänä. Yhdessä sovittu taktiikka ohjaa pelaajia, hyökkääjän ei tarvitse aina katsoa missä kaveri on; hän tietää, että puolustaja kiitää juuri nyt oikealla laidalla kohti kulmalippua; hänen reitilleen pallo pitää syöttää, juuri oikealla voimakkuudella. Pakki antaa sieltä keskityksen rankkaripilkun kohdalle, jossa tietyt pelaajat ovat valmiina puskemaan tai laukomaan pallon häkkiin…

Hyvä valmentaja ei kuitenkaan orjuuta pelaajiaan robottipalloilijoiksi. Luova jalkapalloilija tekee ratkaisunsa itsenäisesti ja omaperäisesti, vaan ei itsekkäästi, seuravan päivän ylistävät lehtiotsikot alitajunnassaan. Hyökääjästä ei ole aina mukavaa, kun kaveri tekee kolme maalia, eikä hän itse yhtään. Kypsä pelaaja osaa kuitenkin iloita kaverin menestyksestä.

On selvää, että maajoukkueen menestys on riippunut ratkaisevasti opettaja Markku Kanervasta. Miksi Kanervan, kasvatustieteen maisterin, opettajuus mainitaan korkeintan sivulauseessa. Kanerva ei olisi ilman opettajankoulutusta ja opettajankokemusta juuri sellain valmentaja, joka hän on.
Kanervasta huokuu pedagoginen auktoriteetti, ammattitaito, joka on hankittu vuosikymmenien aikana huippupelaajana ja valmentajana. Markku Kanerva, jos joku on se paljon puhuttu isähahmo, itsekkään narsisti-valmentajan täydellinen vastakohta. Hän osaa opettaa, hän ymmärtää pelaajien psyykkiset tarpeet ja osaa kohdella jokaista arvostaen ja kannustaen.

Opettaja ymmärtää, että joukkue on ryhmä, jossa kullakin on oma tärkeä sosiaalipsykologinen roolinsa, sellainen, johon kunkin pelaajan persoonallisuus antaa raamit. Pelaajissa on aitoja johtajia, on hengen luojia, on heitä, jotka mieluiten pysyvät taustalla. Joskus joukkoon eksyy joku, joka luulee itsestään liikoja ja kohtelee kaveria huonosti. Sellainen pitää lähettää pukukopista kotiin kypsymään mieheksi.

Opettaja on koulutettu opettamaan, hän ymmärtää, että oppilaan ja huippupelaajan taidot valuvat hukkaan ilman psyykistä turvallisuutta ja itseluottamusta. Hyvä valmentaja osaa antaa kannustavaa ja oikeudenmukaista palautetta, joka perustuu tosiasioihin ja pelaajan kunnioittamiseen. Hän ei loukkaa tietoisesti ketään ja ymmärtää tarpeen tullen pyytää anteeksi.

On hienoa, että suomalaiset pystyvät joskus kokemaan sellaisia kollektiivisen riemun ja yhteenkuuluvaisuuden tunteita, joita nousu EM-kisoihin sai aikaan. Raavaiden partasuu-pelaajien lapsenomainen, itkunsekainen riemu oli liikuttavaa.
Hei pojat! Myös mies ja poika saa itkeä ilosta tai surusta.

Kiitos, Markku Kanerva –ja tietenkin pelaajat myös!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s