Pitkä saarna suomalaisesta peruskoulusta

Helsingin Sanomat 10.10.2019:

”Koululuokassa voi olla jo lähes sata oppilasta. Se on lapsen etu sanoo asiantuntija.” Sanoja on Opetushallituksen opetusneuvos. Keiden eduista mahtaa olla kysymys?

Peruskoulustamme on käyty kiistaa pian 50 vuotta. Pelkistäen kysymys on ollut siitä, onko kaikille lapsille yhteinen peruskoulu hyvä vai onko se sivistystä tuhoava tasapäisyyden kylväjä. Pisa –vertailut pelastivat nykymuotoisen peruskoulun viime hetkellä. Vähitellen on kuitenkin kuljettu kohti markkina- ja kilpailukoulua, ”fantastisen” yliopistouudistuksen arvomaailmaa seuraten. Nykyisin yliopistojen hallitus voi kutsua ”työelämäprofessoriksi” ”hyvän tyypin,” vailla tieteellistä koulutusta. Saa nähdä, koska perinteinen opettajankoulutus on opettajalle turhaa. Eikö rehtori voisi palkata kouluunsa hyviä tyyppejä, nöyriä ja yhteistyökykyisiä ”työelämä-opettajia.”

Tärkeintä on nyt koulun innovoiminen; innovaattoreiksi eivät kelpaa varsinkaan kasvatustieteilijät eivätkä vääräuskoiset ja vääräoppiset opettajat. Ketkä sitten? Mediaa seurannut sen kyllä tietää. Nyt tuotetaan ”osaajia” kansantalouden tarpeisiin. Todellinen pedagoginen asiantuntemus on koulun muutosagenteille turha painolasti.

Seuraavat lainaukset vuodelta 1993 havainnollistavat mihin koulutuksen innovaattorit ovat pyrkineet vuosikymmeniä.

”Hämeenlinnan valtuusto päättää pian koulukilpailun avaamisesta. Vanhemmille palvelusitoumus. Kilpailijoiksi muuttuvat koulut markkinoivat kirjeitse palvelujaan koteihin. Paperilla koulu lupaa taata oppilaille tietyt laatutekijät, joilla koulu haluaa profiloitua. Kaupunginjohtaja Elina Lehto tunnustaa, että malli on otettu Ruotsista. ”Markkinaohjausta ja asiakaslähtöisyyttä otetaan julkiseen sektoriin kouluun. Vanhemmille ja lapsille avataan valinnanmahdollisuus ja luvataan samalla tietyt laatupalvelut”. Kilpailussa menestyminen näkyy koulun rahoituksessa. Valitessaan koulun lapset vievät yksikköhintaisen summan rahaa repussaan omaan kouluunsa. Hyvät ja laadukkaat koulut saavat enemmän oppilaita ja enemmän rahaa, heikot koulut kuihtuvat. Kilpailussa kompasteleville luvataan valtuustolta hätäapua.”(HS 12.12.93)

Uusikylän mielipide koulukilpailusta(HS 20.12. 93):

Suomalaiseen koulujärjestelmään ollaan ujuttamassa laatukilpailua. Hämeenlinnan mallin mukaan kilpailijoiksi muuttuvat koulut markkinoivat kirjeitse palveluitaan koteihin. Kodit saavat valita lapsen koulun ja lapset vievät kouluunsa yksikköhintaisen summan rahaa. Hyvät ja laadukkaat koulut saavat enemmän rahaa; heikot koulut taas kuihtuvat ja niiden elämää autetaan valtuuston hätäavulla. Laatuarvioinnin kriteerit eivät ole vielä selvillä. Laatua voidaan tuskin arvioida vain koulun resurssien tai opettajien laadun perusteella, koulun todellinen taso pääteltäneen lopultakin oppilaiden ”kilpailusuoritusten” perusteella.

Koulujen kilpailuttaminen on oppilaiden kannalta hyvin arveluttavaa. Yksi ongelma on, että koulujen kilpailuttamista suunnittelevat eivät ole ottaneet riittävästi huomioon opetuksen tehokkuuden ja laadun mittaamisen vaikeuksia. Suurin vaara on kuitenkin se, että oppilaille tehdään laatukilpailussa henkistä väkivaltaa. Aikuiset tuntevat mitä kovien taloudellisten arvojen sanelema kilpailu merkitsee itse kunkin henkiselle hyvinvoinnille ja mielenterveydelle. Lasten kohdalla ongelmat olisivat moninkertaiset.

Kannattaisi myös miettiä mitä laatukilpailu merkitsisi opettajille. Koulu koulua vastaan, opettaja opettajaa vastaan -asetelma olisi tuhoisa. Vaarana olisi myös se, että tyhjien tynnyreiden kolina kätkisi alleen laadukkaimmat soinnut. Miksi meidän pitäisi aina kilpailla? Eikö yhteistyö yksilöiden ja yhteisöjen välillä olisi tärkeämpää kuin kilpailu?
Laatukouluja kannattavat ajattelevat ilmeisesti, että koulun hyvyys ja tehokkuus riippuu ensisijaisesti koulusta ja opettajista. Niillä onkin tärkeä merkitys. Pätevät tutkimukset osoittavat kuitenkin, että oppilaiden koulusaavutukset riippuvat eniten heidän kotitaustaustastaan. Alimpien sosiaaliryhmien älykkäät oppilaat menestyvät koulussa huonommin kuin älykkyydeltään heikommat ylempien sosiaaliryhmien lapset. On helppo ennustaa, että laatukouluihin tulisivat rahareppunsa kanssa etupäässä hyvin toimeentulevien kotien lapset. Lapset oppisivat jo koulussa, että heidän laatumääreensä on A, B tai Ö.

Koulujen laatukilpailuun eivät sovi normaalin kilpailun säännöt, joiden mukaan kaikilla on samat menestysmahdollisuudet. Suomi on täynnä ahdistuneita, masentuneita perheitä. Ei työttömän, alkoholistin tai mielenterveysongelmaisen lapsi pysty kilpailemaan muiden kanssa koulusaavutuksissa. Hän yrittää elää päivän kerrallaan tuskansa kanssa. Isokokoinen turvallinen miesopettaja kertoi hiljattain, että hänen oppilaansa pyytävät opettajaansa usein yöksi omaan kotiinsa saadakseen turvaa ja huolenpitoa.

Koulun arvokkaimpia saavutuksia on oppilaiden mielenterveyden , elämänuskon ja myönteisen minäkuvan vaaliminen. Ei näiden edistämistä mitata luotettavasti millään mittarilla. Vaikutus tuntuu jokaisen sisällä parhaimmillaan luottamuksena omaan itseen ja siihen, että minullakin on oma ihmisarvoni ja elämäntehtäväni joka ei ole sidottu siihen miten ”hyvä” olen suhteessa muihin. Onko sellainen koulu ja sellainen opettajisto heikkolaatuinen, joka huolehtii yhteiskunnan vähäosaisimmista kantaen vastuuta ennen kaikkea heidän elämänsä siedettävyydestä ja ihmisarvon säilymisestä? Tämä on mielestäni kasvatuksen laatua parhaimmillaan.

Monet tuntuvat pitävän varsinkin peruskoulua heikkotasoisena, sen laatua pitäisi
parantaa. Kansainvälisten ja kansallisten vertailujen mukaan Suomen koululaitoksen tuotokset ovat kuitenkin hyvää kansainvälistä tasoa. Koulusaavutukset ovat kohonneet miltei kautta linjan viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Esimerkiksi peruskoulun 9. luokan oppilaat ymmärsivät v. 1991 kuultua englantia lähes yhtä hyvin kuin abiturientit v. 1971. Kaksi tuoreinta kansainvälistä koulusaavutustutkimusta vuodelta 1992 osoittavat, että suomalaiset 10 -vuotiaat ovat maailman huippuja mitä tulee lukutaitoon ja luonnontieteellisten oppiaineiden koulusaavutuksiin. Toki parantamisen varaa on varsinkin ajattelutaitojen kehittämisessä ja oppilaiden itseluottamuksen nostamisessa. Parannusten tulisi koskea koko koulujärjestelmää, kaikkia oppilaita, ei vain laatuoppilaiksi leimattuja.

Suomalaisen koulujärjestelmän suuri valtti on saavutusten tasaisuus. Meillä on kautta maan korkeatasoinen koulutusjärjestelmä, opettajien koulutuskin on huipputasoa. Koulutusmahdollisuudet eivät peruskoulussa ole enää riippuneet vanhempien varallisuudesta, kuten oppikoulujen aikaan. 1970-luvulla luodun peruskouluideologian suurin virhe oli ehkä se, että lahjakkuuserot oppilaiden keskuudessa kiellettiin, lahjakkaimmat ovat usein joutuneet ”kärsimään” koulunsa läpi.

Ei pidä kuitenkaan harhautua luulemaan, että laatukouluilla nyt esillä olevassa merkityksessä autettaisiin ratkaisevasti lahjakkaimpia oppilaita. Lahjakkaita on näet kaikissa kouluissa, kaikissa sosiaaliryhmissä. Koulumenestys osoittaa lahjakkuudesta vain kapean alueen. Lahjakkaiden oppilaiden tulisi saada kaikissa kouluissa yksilöityä opetusta, kuten kaikkien muidenkin oppilaiden. Tähän on hyviä malleja esimerkiksi Hämeenlinnan normaalikoulun kokeiluissa. Erityisluokkia ja -kouluja voidaan perustaa, jos se tehdään hyvin harkiten silloin kun oppilaat ovat tarpeeksi kypsiä osallistumaan omaa opetustaan koskevaan päätöksentekoon.

Koulupiirirajojen rikkominen aiheuttaisi kotien ja koulun yhteistyön vaikeutumista. Tunne ”meidän koulusta” jota kehitetään yhdessä asuma-alueen kotien kanssa, kuihtuisi. Olisivatko vanhemmat onnellisia lähettäessään seitsenvuotiaan kouluasiakkaansa laatupalvelujen ääreen kaupungin toiselle puolelle? Liikemaailman kovia lakeja ei tulisi siirtää kouluun; pahimmillaan ne tuhoavat paljon enemmän kuin rakentavat.

Dosentti Martti Häikiö, Helsingin suomalaisen koululautakunnan puheenjohtaja vimmastui (Nykypäivä 23.12.1993):

”Opetuksen kehittämisen suurin este ovat eräät professorit ja opettajat. He arvioivat päivittäin omien oppilaidensa osaamista ja edistystä, mutta pelkäävät kuollakseen sitä, että heidän omaa työtään ryhdyttäisiin jollain tavalla mittaamaan. Kouluesimerkin tällaisen ajattelun epäjohdonmukaisuudesta antaa kasvatustieteen professori Kari Uusikylä. Hän kirjoitti Helsingin Sanomissa (20.12), että oppilaitosten laatukilpailu veisi henkiseen väkivaltaan ja että koulun arvokkaimpia saavutuksia ei mitata luotettavasti millään mittarilla. Uusikylän mukaan koulujen kilpailu johtaa siihen, että ”hyvät ja laadukkaat koulut saavat enemmän tiloja ja heikot koulut kuihtuvat.” Tämä on hänestä huono asia. Uusikylän mukaan koulujen tason nostamista ei siis tulisi suosia, vaan tulisi edistää koulujen huononemista. Käsittämätön ajatus!

Uusikylä vääristää ilmeisesti tahallaan tosiasioita johtaakseen harhaan lukijoitaan. Hän yhdistää vanhempien varallisuuden siihen, että koulurahat jaettaisiin oppilaiden tekemien valintojen mukaan. Näillä kahdella asialla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä… Uusikylän mielestä koulujen kilpailu johtaa oppilaisiin kohdistuvaan henkiseen väkivaltaan. Todellisuudessa tilanne on täsmälleen päinvastoin. Oppilaiden ja heidän vanhempiensa perusoikeuksia on lopultakin saada tietää, millaiseen kouluun he lapsensa luovuttavat…

”Koulujen arvokkaimpia saavutuksia on oppilaiden mielenterveyden, elämänuskon ja myönteisen minäkuvan vaaliminen. Niiden edistämistä ei mitata luotettavasti millään mittarilla.” Tässä on professori Uusikylän epäjohdonmukaisuuden ydin. Mikäli Uusikylän väite otettaisiin vakavasti, kukaan ei Suomessa siis tietäisi yhtään mitään siitä, mitkä koulut ovat oppilaan kannalta hyviä ja mitkä huonoja, koska näitä arvoja ei voi mitata… Hämmästyttävin on Uusikylän alentuva, ellei suorastaan halveksuva suhtautuminen oppilaiden vanhempiin. Pitääkö hän vanhempia todella niin pohjattoman tyhminä, että he haluavat vapaassa valintatilanteessa panna lapsensa sellaisiin kouluihin, joiden he uskovat horjuttavan heidän lastensa mielenterveyttä, tuhoavan heidän elämänuskonsa ja saastuttavan heidän myönteisen minäkuvansa…

Uusikylän maalaamaa kauhukuvaa ei ole olemassa. Hän itse näyttää edustavan sitä jo kuolleeksi kuviteltua yhteiskuntakäsitystä, jonka mukaan lapset kuuluvat yhteiskunnalle, jonka ”asiantuntijoiden” sokeiksi koekaniineiksi heidät tulee luovuttaa. Uusikylä pelkää tilannetta, jossa koulupiirien suureneminen ja koulujen antama informaatio johtaa mainoskilpailussa ”koulu on koulua vastaan, opettaja opettajaa.” Hän puhuu siis vanhemmille suunnattua kuluttajavalistusta vastaan täysin samoin äänenpainoin, kuin monopoliasemassa oleva suurteollisuus ennen vanhaan. Kyllä kuluttajan tulee saada myös koulumaailmassa tietää, mitä hän saa rahojensa vastineeksi.

12.10.2019

Vanhemat ovat siis häikiöläisille ”kuluttajia” ja oppilaat ”asiakkaita.” Häikiön ihannekoulu alkaa olla vähitellen voitolla. En kuitenkaan onnittele voittajaa, olen pahoillani hyvän suomalaisen peruskoulun puolesta, samoin vanhempien ja oppilaiden puolesta, vaikka dosentti Häikiö leimaisikin sen vanhempien halveksunnaksi ja ”kuolleeksi luulluksi yhteiskuntakäsitykseksi.”

Yksi riesa innovaattoreilla kuitenkin on voitettavanaan: Suomalainen itsenäisesti ajatteleva opettaja, tuo muutosvastarintainen kiusankappale, joka kieltäytyy myymästä sieluaan, syömästä pedagogisesti sokeiden kädestä.

Häikiö epäili, että haluan luovuttaa lapset ns. ”asiantuntijoiden” sokeiksi koekaniineisksi. En minä ole sellaista halunnut, väite oli halpamainen. Nyt lapset ovat koekaniineja, uudistajien koekaniineja. Lasten ja nuorten kilpailukoulussa mielenterveysongelmat ovat nousseet tähtiin. Kilpailu uuvuttaa, tulevaisuus pelottaa. Innovointi- ja kilpailukyky-puheet kaikuvat onttoina puhuvien päiden suista. Huipulle pitää kilvoitella, vaikka henki menisi; herkimmät tippuvat rotkoihin. Mutta onko sillä niin väliä, pääasia on, että minä ja lapseni pärjäävät.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s