Miksi Suomi ei menesty Dohan kisoissa?

Urheilumaailmassa on kaksi vastakkaista leiriä. Jotkut korostavat urheilun kasvattavaa ja yhteisöllistä merkitystä, jotkut näkevät pehmourheilun syynä siihen, että Suomi ei pysy urheilumaailman huipulla. Mukana on paljon tunnetta ja intohimoja, mutta toisin ajattelevan sättiminen ja halveksinta eivät johda mihinkään hyvään.

Huipulle nousee vain harva, mutta urheilun ilo on kaikille yhteinen. Lapsetkin ymmärtävät aika varhain, kuka on hyvä jossain lajissa ja sen, että harjoittelemalla omakin taso nousee. Jos urheilumenestys on kansakunnalle äärimmäisen tärkeää, voidaan lapsia rääkätä tehovalmennksella. Jos lapsi ei kestä, hän on huono oksa valtakunnan urheilupuussa. Sellaiset pitää karsia, heittää pois ja etsiä uusia laatuyksilöitä.

Hyvä valmentaja ei kiusaa urheilijoita. Hän on hyvä opettaja, joka hallitsee sekä lajivalmennuksen että henkisen valmennuksen. Jos nuorten valmentaja ei ymmärrä sitä, että valmentaminen on mitä suurimmassa määrin psykologista työtä, hän on väärällä alalla. Varsinkin joukkuepelien valmentajina on, hyvien lisäksi, itseään täynnä olevia öykkäreitä, jotka katsovat oikeudekseen solvata ja nimitellä nuoria pelaajia. Tehovalmennuksen maissa on paljon nuoria, jotka uhrasivat kehonsa ja mielensä päästäkseen huipulle, mutta jäivät keskinkertaisuuksiksi. Mikä on omat ja muiden odotukset pettäneiden kohtalo? Urheilu-ura on lyhyt, sen jälkeenkin pitää elää. On mestareita, huippuja, jotka eivät ole jaksaneet, vaan päättäneet elämänsä.

Erkka Westerlundin tuore kirja ”Erkka. Elämän peliä,” on hieno opas valmentajille,opettajille ja vanhemmille.
Valmentaminen on ihmisen valmentamista, joka perustuu keskinäseen vuorovaikutukseen, luottamukseen ja kunnioittamiseen. Yhteinen hyvinvointi on tärkeintä – se ei tarkoita määrätietoisesta harjoittelusta luopumista. Saman valmennusfilosofian ovat omaksuneet mm. Alpo Suhonen ja koripallovalmentaja Henrik Dettman. Tärkeintä ei ole minä, vaan me, sanoo Jari Litmanen.

Westerlund joutui opeistaan vuosikausiksi eräiden toimittajien julkisen pilkan ja halveksimisen kohteeksi, häntä syytettiin Suomen jääkiekon tuhoamisesta pehmomenetelmillään. Ennustetettiin, ettei pohjalta nousta, kun nuorilta ei ole vaadittu tarpeeksi.Meni muutama vuosi ja Suomi nousi maailmanmestariksi sekä nuorten eri ikäluokissa että miesten kisoissa. Onkohan pääpilkkaaja pyytänyt anteeksi Westerlundin vainoa? Tuskinpa. Ja olen varma, että ainakin yksi Suuri Valmentaja on kihissyt sisäisestä raivosta Westerlundin ja hänen hengenheimolastensa menestystä seuratessaan.

Miten ihmeessä ruotsalaiset ja norjalaiset nuoret ovat mitaleilla Dohan yleisurheilun MM-kisoissa? Se ei olisi mahdollista, jos heitä olisi valmennettu pelkkinä kehoina, eli heidän ”kehonsa olisi kesytetty,” kuten urheilufilosofi, entinen liigatason jalkapalloilija Jyri Puhakainen on väitöskirjassaan kuvannut. Urheilijalla, varsinkin lapsella on oikeus iloita, nauttia elämästä. Kun Dohassa kilpailijat halailevat aidosti toisiaan kovan kilpailun jälkeen, se on upeaa katseltavaa.

Terveisiä filosofi-jalkapalloilija Jyri Puhakaiselle, kaverilleni. Ja arvostava kiitos meidän urheiluintoilijoiden puolesta Erkka Westerlundille; Jukka Jalosta kiittelin jo kevääällä. Jaa niin, Markku Kanerva, jalkapallomaajoukkueen valmentaja, oli unohtua. Entinen huippupalaaja, nykyinen isähahmo, on oikea mies oikealla paikalla, tylyjen kotimaisten komentajien ja vierasmaalaisten huithapeleiden jälkeen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s