”Älä koskaan luota yli 30-vuotiaaseen!”

Ministerin avustaja kertoi julkisuuteen, ettei kuuntelisi yhteiskunnallisessa kehityksessä yli 60-vuotiaita. ”Älä koskaan luota kehenkään yli 30-vuotiaaseen.”

Pekka Haavistolla on pari vuotta armonaikaa, Sauli Niinistö voisi väistyä vapaaehtoisesti jo nyt. Kyllä taistolaiset pojat ja tytöt tiesivät aikanaan miten yhteiskuntaa kehitetään! Nuoruuden voima, massojen paine ja mediamonopoli, siinä hyvän kehityksen innovoimat. Muuan Aatu-parka kupsahti Saksassa suunnilleen Pekka Haaviston ikäisenä, mutta paljon hän sai aikaan nuoruusvuosinaan.

Miksi Peka Himasta, 33, ei tuettu riittävästi, kun hän lupasi pelastaa Suomen yhdessä eurooppalaisten nelikymppisten liikemiesten kanssa? Miksi Aalto- yliopisto, Sitra, Akatemia, Tekes, Kone Oy ja muut sponsorit lopettivat Suomen pelastusoperaation rahoituksen, vaikka mukana oli Norjan prinssi ja Amerikan kaverit? Olivatko sponsorit ikäihmisiä, joilla ei ollut enää realiteettien tajua?

Ei meidän ikivanhojen kannata pahoittaa mieltämme siitä, että nuoret ovat aina oikeassa. Niinhän mekin olimme. Tiedämme kuitenkin, että lääkärikunnan keulakuva, viisas arkkiatri Risto Pelkonen, 88, kertoi totuuden, omalla kiihkottomalla tavallaan. Hän sanoi, että vanhana ihminen on noussut melkein vuoren huipulle. Sieltä näkee kauas, joka suuntaan. Mitä hän mahtoi tarkoittaa? Sitä kannattaisi poliittisissa nuoriso-osastoissa pohtia.

Älyllinen suorituskyky alkaa hitaasti laskea useilla osa-alueilla heti parinkymmenen ikävuoden paikkeilla. Tämä koskee nimenomaan ongelmanratkaisukykyjä. Nuorella leikkaa nopeammin kuin vanhalla. Esimerkiksi sanavarasto ja muisti säilyvät kuitenkin ennallaan pitkälle vanhuuteen. Testein vaikeasti mitattava, kokemuksen antama ymmärrys, niin sanottu karttuva älykkyys, kehittyy vasta vuosikymmenien mukana. Sitä voidaan kutsua viisaudeksi tai suhteellisuuden tajuksi.

Suurimmat luovat saavutukset tieteiden ja taiteiden alalla sattuvat noin 40 ikävuoden paikkeilla. Silloin on usein tehty työt, jotka on palkittu luonnontieteiden Nobelilla. Parina yksityiskohtana voidaan mainita, että säveltaiteen aloilla jopa 80-vuotiaille koittaa uusi nuoruus, luovuuspiikki, matemaatikkojen kohdalla tämä tapahtuu noin 60:n ikävuoden paikkeilla.

Jokainen meistä on omaleimainen persoonallisuus. Jokainen elää oman elämänsä, kokee omat kriisinsä, saa ympäristöltä tukea tai joutuu sen syrjimäksi ja väheksymäksi, sairastuu tai elää pitkään terveenä. Kukaan ei elä ikuisesti, jossakin vaiheessa vaikeudet voivat kasautua niin, että tuotteliaisuus yksinkertaisesti laskee tai loppuu kokonaan. Juopottelemalla ja huumeilla ei luovaa lahjakkuutta edistetä, niillä se usein sammutetaan tehokkaasti ja pysyvästi.

Olen toistellut jutuissani Leta S. Hollingworthin, lahjakkuustutkimuksen äidin sanomaa, en siksi, että en sitä muistaisi, vaan siksi, että sanoma on niin tärkeä ja yllättävä älykkyyden arvoa voimakkaasti korostaneelta tutkijalta.

Nainen, jota kutsutaan lahjakkuustutkimuksen äidiksi kirjoitti vuonna 1939 näin: ”Aika huutaa johtajia, jotka kykenevät johtamaan kansoja maailmassa, jossa ilman kaukonäköistä viisautta ihmisiä tuhotaan menetelmin, joista ei vielä nyt ole tietoa.” Ja vielä: ”Korkeatasoinen älykkyys ilman kauneuden tajua ei ole mahdollista”.

Katson kuvaa isoisästäni, taidemaalari Einarista (1890-1973): hyvin kaunis nuori mies, vakavat silmät katsovat jonnekin, kenties oman sielunsa syvyyksiin. Tätä kuvan nuorta miestä en tietenkään tuntenut, tunsin harmaahapsisen, reumatismin kumaraan koukistaman, melkein sokean, mutta yhä maalaavan valkeapartaisen vanhuksen, joka kulki taulunippu kainalossaan kohden kaupungin keskustaa.

Vanhuksen luovuus, imhimillisyys ja moraali ohjasivat kaikkea elämässä. Minun on helppo nähdä isoisäni Kauneuden maassa, siellä missä ei enää ole köyhyyttä, ei sisäistä tuskaa eikä fyysistä sairautta; siellä missä ”tuuli soittaa hiljaista urkusoittoaan ja tunteiden kantele soi ikuisesti kauneuden, pyhyyden ja ihmisyyden säveliä.”

Myös näin isoisä kirjoitti päiväkirjaansa:
”Ihmisen tärkeimpiä tehtäviä tässä elämässä pitäisi olla sielunsa kypsyttäminen likemmäksi täydellisyyttä, eikä ainoastaan pintapuolisten elämän nautintojen, rikkauden, hyvinvoinnin, mukavuuden ja kunnian etsiminen, sillä kaikki nämä ovat katoavaista omaisuutta, jota vastoin sielullisia voimia ei mikään voima hävitä.
Ihmissydän on kanteleen kaltainen. Siellä on viritetty eri tunteet sointuviksi kieliksi, joita Elämä soittelee. Kokemukset muodostuvat sydämessä taruiksi, jotka yksinäisinä hetkinä alkavat soida ja herättävät tuhansia kuvia mielikuvituksen maailmassa. Näitä säveliä tulisi ottaa talteen ja muodostaa pysyviksi. Taiteen tehtävä onkin näiden sävelien kokoaminen.

Kaukana, aavan meren sylissä on saari. Saarella kohoaa valkoinen marmoripalatsi, jonka ympärillä ijäti kukkivat ruusut tuoksuvat ja tummissa sypresseissä soittaa tuuli hiljaista urkusoittoa. Rannan valkoiseen hiekkaan laineet laulaen kuolevat….Rauhan, onnen, levon saari; unteni utuinen unhola…Sieluni pyhä temppeli on tuo palatsi. Silloin, kun maailman myrskyt pauhaavat, lentää sieluni kotkan siivillä yli maiden ja manterien unteni valkoisen temppelin pyhään suojaan…”
*****

PS. Kauneudentaju ei vaadi tosikkomaisuutta. Huumorintaju vaatii älykkyyttä. Klikkaa Facebook- sivultani Areenasta kopioitu Bändi-klippi. Se kertoo humoristisesti todellisesta ystävyydestä. Terveisiä kaikille opettajankoulutuslaitosten bändikavereilleni vuosilta 1976-2008!

Yksi ajatus artikkelista “”Älä koskaan luota yli 30-vuotiaaseen!””

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s