Opettajapulan uhka

Mediassa on kohuttu uhkaavasta opettajapulasta. Miksi opettajan ammatti ei kiinnosta? Eikö opettajuutta enää arvosteta? Vielä riittää tunkua opettajankoulutukseen, onneksi.

Uhkakuvasta on puhuttu ennenkin. Hakuaikaa piti joskus pidentää, että opettajankoulutuksen mieskiintiö saataisiin täyteen. Kerrottiin, että Helsingin opettajakorkeakoulun mainio vahtimestari Varis olisi päivystänyt Ratakadulla houkuttelemassa selviltä vaikuttavia nuoria miehiä Ratakatu kahteen. Opiskelin siellä 1964-66, ja taatusti selvin päin. Luvassa oli vähän kasvatusoppia, paljon voimistelua, veistoa ja harmoninsoittoa, opetusharjoittelua ja muuta mukavaa. Juuri mitään yliopisto-opiskeluun viittaavaa ei ollut.

Kaksivuotinen opiskelu oli rankkaa, kuusi päivää viikossa aamusta iltaan, eikä poissaoloja sallittu. Välikesä alkoi juhannukseen päättyvällä yhteisellä maatilatalouden harjoittelulla kahdessa alan opistossa; oli luentoja ja käyskentelyä hortonomin ja maisterin perässä pelloilla ja puutarhassa.

Uskallan sanoa, että melkein jokainen opiskelija suorastaan nautti opiskelusta. Yhteishenki oli mainio, syntyi elinikäisiä hienoja ystävyyssuhteita.

Päädyin kuuden vuoden opettajaurani jälkeen opettajankouluttajaksi yliopistoon. Sekin oli suuri etuoikeus; opiskelijat olivat fiksuja ja monipuolisesti lahjakkaita nuoria naisia ja miehiä. Luokanopettajan koulutus laajeni aluksi kolmivuotiseksi ja vuodesta 1979 alkaen akateemiseksi maisterikoulutukseksi.

Mikä on muuttunut? Miksi opettajuus ei kiinnosta, vaikka ammattien arvostusmittauksissa opettajat, varsinkin erityisopettajat ovat aivan kärjessä, paljon professoreiden yläpuolella?

Media kertoo koulujen ongelmista. Yhteiskunnallinen eriarvoisuus ja pahoinvointi kaatuvat opettajien niskaan, ei ole resursseja, on isoja opetusryhmiä, homekouluja. Monilta kouluilta puuttuu välttämätönkin, lukuvuoden lopulla kirjoista pyyhitään kumilla tekstit, jotta kirjat voidaan kierrättää. Joissain kouluissa tehdään luokkaretkiä ulkomaille. Koulujen eriarvoisuus on liian iso asia tässä pohdittavaksi.

Kun kuulutetaan, että opettajat ovat muka kehityksen jarruja, ollaan vaarallisella tiellä. Opettajat voivat luovuttaa: Hoitakoot haukkujat, myyntimiehet ja yhden asian konsultit lasten kasvatuksen. Ei itseään arvostava opettaja alistu simputettavaksi sätkynukeksi, jos simputtajilta puuttuu pedagoginen ymmärrys.

Aika vähän julkisuudessa on iloittu siitä, että pari vuotta sitten ”aikuisten Pisassa” suomalaiset viisikymppiset olivat parhaita ongelmanratkaisijoita. Sehän oli sensaatio! Voittajat siirtyivät ensimmäisinä ikäluokkina kansakoulusta peruskouluun, monien halveksimaan, surkean tasapäisyyden temppeliin. Tulevaisuutta ei enää ratkaistu oppikoulun pääsykokeessa 10-vuotiaana. Eihän syrjäseuduilla edes ollut oppikouluja! Nyt ollaan palaamassa entiseen kastijakoon. Eivät koulujen ranking-listat kerro opettajien tasoeroista, ne kertovat oppilaiden kotiolojen eroista. Akateemikot ja syrjäytyjät erotellaan taas jo alakoulussa. Varakas lapsi saa yksityitunteja, köyhä kouluruuan.

Opettajia on haukuttu kehityksen jarruiksi, jotka pelkäävät teknologiaa. Älylaite on hyvä apuri, opetusväline. Kone ei korvaa koulun ihmisten aitoa kohtaamista, kielellistä ja sanatonta vuorovaikutusta kaikkine nyansseineen. Tuhannet kansainväliset opetuksen tutkimukset ovat osoittaneet, että jokainen ”uusi” opetusväline tai opetustapa on parantanut tilapäisesti opiskeluhalua tai tuottanut muuta hyvää. Alkuinnostuksen jälkeen on palattu entiselle tasolle.

Koululaisella on tunteet, järki, mieli ja tahto. Pelkkä osaamisesta hokeminen osoittaa mitä suurinta henkistä köyhyyttä, suoranaista sivistyksen puutetta. Kauppa – ja insinööritieteet ovat tärkeitä maan kilpailukyvylle, mutta miksi niiden terminologia ja toimintatavat ja armoton kilpailu menestymisestä on tuotu kouluun. Kun koulutuksen raameja luovat ”kehittäjät,” joilta puuttuu pedagoginen sivistys, ammattitaito ja ymmärrys, seuraukset ovat tuhoisat. Opettajat voivat pelastautua helpompiin ja rahakkaampiin töihin.

Uuden hallituksen tulisi pelastaa Suomi takaamalla koulurahat ja valvomalla niiden järkevää käyttöä. Kun kotien eriarvoisuus rapauttaa maamme sivistyspohjan, maailmalla ihannoitu suomalainen koulu hyvine opettajineen on hetkessä muisto vain. Ei riitä, että toistellaan sanoja osaaminen, koulutus ja ilmiöt. Pitää osata analysoida mitä kaikkea se ”osaaminen” on, ja miten se kehittyy. Pitkän matematiikan pakkosyöttö kaikille yliopistoon pääsyn ehtona on älytöntä. On hienoa, että kokenut matematiikan opettaja toi asian näyttävästi esiin Helsingin Sanomissa. Miksi tulevan taiteilijan, humanistin, opettajan tai edes lääkärin pitäisi olla matematiikan ekspertti? Meillä on eteviä teknisen alan lahjakkuuksia kasvanut ihan riitävästi tähänkin asti, suorastaan loistavia.

Turha opettajia on syyttää koulujen epäkohtien paljastamisesta. Kuvitelkaa, minkä vyöryn sai aikaan yhden rohkean hoitajan raportti hoivakodin epäkohdista. Opettajien tulee kertoa rohkeasti ja asiallisesti koulun nykytodellisuudesta. Lullukointi kuuluu menneisyyteen. Hoiva- ja opetusalalla on paljon yhteistä, ne vaativat hyvältä työntekijältä tinkimätöntä moraalia ja jokaisen ihmisarvon kunnioittamista. Hyvälle opettajalle duunarin ja akateemikon lapset ovat aivan yhtä tärkeitä ja arvokkaita. He eivät ole asiakkaita, vaan ihmisiä, oppilaita.

Yksi ajatus artikkelista “Opettajapulan uhka”

  1. Itse suoritin luokanopettajanopintoni Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksessa 70-luvulla ja silloin korostettiin oppilaan kokonaisvaltaista, kognitiivista(tiedollista) ja affektiivista(tunteisiin liittyvää) kehitystä. Tuntuu, jotta nykyään opettajat ehtivät lähinnä digiloikkimaan tiedon valtatiellä!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s