Vaalit ovella, äänestätkö vatuloijaa vai hutiloijaa?

”Suomi nousuun innovaatioiden avulla,” on hokema, jota poliittiset puolueet ovat toistelleet koko 2000-luvun. Politiikassa se on merkinnyt humanististen arvojen vähättelyä ja taloudellisten arvojen palvomista.

Puheissa osataan, osataan ja osataan, väliin livautetaan sana ”välitetään.” Kolme 2000-luvun hallitusta uskotteli, että filosofi Himanen konsultoisi puheillaan Suomen maailman huipulle; ”välittämistä” myytiin jättihallissa maksukykyisille hintaan 35-50 euroa, plus alv.

Sitran yliasiamies Mikko Kosonen vaati 2013 mediassa nopeaa muutosta tulevan hallituksen päätöksentekoa ohjaaviin rakenteisiin ja toimintatapoihin. Kosonen ehdotti, että liike-elämän ”strateginen konsernijohtaminen” olisi mallina valtion johtamisessa.

Kosonen luetteli Suomea koskevat uhat, jotka voidaan torjua ”ketterällä, fluidilla, kansallisella strategialla,” jonka suunnittelu ja toimeenpano tapahtuvat samanaikaisesti. Seuraava hallitus panikin toimeksi, fluidilla, (joustavalla ja epävakaalla, sanakirjan mukaan) ketteryydellä luotiin sotea ja tehtiin yhtä sun toista muutakin ilman suunnittelua ja laillisuuden varmistamista.

Olisiko pitänyt sittenkin VATULOIDA eikä HUTILOIDA . Hosuminen lisää typeryyttä, eikä ”innovatiivisuutta,” sanoivat asiantuntijat eli pätevät tutkijat. Heidät leimattiin halveksivasti kaiken maailman dosenteiksi, joilla ei ole mitään annettavaa käytännölle. Kolme tai viisi pointtia riitti, kunhan ne esitettiin bisneksen tai virkamiesten ajatuspajoista.

Sivistymättömyyden teknohelvetissä kaikuvat nyt suuret puheet, siellä fluidit ja ketterät besserwisserit rahastavat meidät tuottaviksi ja nöyriksi. Siellä palkitaan häntä, joka kumartelee oikeaan suuntaan. Siellä jokaisella on oikeus luoda itselleen visio, oma unelma, menestystarina, voittajabrändi. Vanhusbisnes on täällä, koulutusbisnes on tulossa! Sijoita osaamiseen!

Yliasiamies Kososen väitti 2013 haastattelussaan, että pääministeriltä on viety valta. Kuka sen vei? Ketä meidän tulisi kiittää esimerkiksi väkisin runnotusta yliopistouudistuksesta, jonka Suomen Kuvalehti nimesi lokakuussa 2012 ”kaikkien aikojen fiaskoksi”? Oliko pääministeri todella pelkkä sätkynukke, jolle oli varattu se yksi vuorosana: ”fantastista.”

Millaisia poliittisia johtajia valitsemme viikon kuluttua Suomeen?

Arvopuhe ilman tekoja on hämäystä. Esko Aho on esimerkki rehellisestä johtajasta, joka on kertonut suoraan arvonsa ja elänyt niiden mukaan. Hän ei nähnyt nuoruudessaan kotitalonsa ikkunasta, keskeltä tasaista maalaismaisemaa, sitä visiota, minkä näki Sitran tornitalon huipulta: maailma on avara, täynnä mahdollisuuksia, kunniaa ja palkkioita, jotka vain odottavat ottajaansa.

Vetelissä varttunut Aho on fluidin ketteryyden ruumiillistuma. Hän on entinen Kannuksen elinkeinoasiamies, pääministeri, Sitran ja Nokian johtaja ym. Aho on nykyisin sekä Putinin lähipiirin pankin (Sberbank) johtokunnan tovarištš että amerikkalaisen suurpankin (JpMorgan) fellow, neuvonantaja. Saavutus lienee nykykiellä ilmaistuna joustavan innovatiivisen osaamisen kärkisuoritus.

Aho on verrannut hyvää johtajaa kapellimestariin, joka uskaltaa kääntää selkänsä yleisölle. Aho itse on jo pitkään uskaltanut rehellisenä miehenä kääntää selkänsä ja ahterinsa kohti kansalaisia, joita hän on opettanut sanoen ”It´s innovation, stupid.” Kansalainen on siis Aholle Stupid, Wahlroosille Idiootti. Miehekkään suoraa puhetta! Kapellimestari Aho osaa kääntää jopa kasvonsa itään ja länteen, vieläpä samanaikaisesti! Mikään ei ole ketterälle ja fluidille ihmiselle mahdotonta, kun vain osaa luoda vision ja löytää oikeat kaverit, kaikki järjestyy.

Ilman yleisöä ja päteviä muusikoita kapellimestari on kuitenkin pelkkä tikulla ilmaa huitova pelle. Kapellimestari Mikko Franck, 40, ei ole pelle, vaan Ranskan radion filharmonikkojen ylikapellimestari. Hän kävi juuri Senegalissa ja Beninissä, koska hänet nimitettiin viime vuonna Ranskan Unicefin hyvän tahdon lähettilääksi.

Franck kertoo Hesarissa, että haavoittuvat lapset tarvitsevat syntymämaasta riippumatta terveellisen ja turvallisen ympäristön, vettä, ravintoa ja rokotuksia. Franck ei käännä orkesterille selkäänsä: ”Kapellimestarin auktoriteetti voi lähteä vain siitä, että ansaitsee muusikoiden luottamuksen. Vain siten he lähtevät kapellimestarin viitoittamalle tielle ihan täysillä uskoen, että lopputuloksesta tulee loistava. Kapellimestarin työ on auttaa muusikoita soittamaan parhaalla mahdollisella tavalla. Tulee luoda inhimillinen ja humaani kontakti, jonka muusikot välittävät yleisölle.”

Pian jokainen voi antaa äänensä sille kapellimestariksi haluavalle, jonka arvot ja teot kelpaavat itselle. Jokainen voi löytää oman ahonsa tai franckinsa. Heitä löytyy melkein jokaiselta vaalilistalta -ainakin yksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s