Matti Ensio Nykänen, 1963-2019

Matti Nykänen on yksi kaikkien aikojen parhaista suomalaisista urheilijoista. Nautimme aikoinaan hänen menestyksestään ja sankaruudestaan. Ahmimme juttuja, jotka kertoivat sankarin alkoholismista, avioliitoista ja humalassa tehdyistä typeryyksistä ja olimme hyvin vihaisia.

Luottotoimittaja vei Matin etelän aurinkoon kesken ryyppyputken ja palautti sopivasti kisoihin, voittamaan tietenkin.

Toimittaja raportoi sairasvuoteen ääreltä kauan sitten, että Matti on kuoleman vaarassa. Nyt Matti on kuollut. Ehkä median on tullut aika metsästää Matin ”ystäviä,” jotka tulevat kertomaan sankarin toilauksista kaiken, jolla on myyntiarvoa.

Matti Nykänen on Mika Myllylän ohella surullinen tapaus; heidän kohtelunsa oli esimerkki meistä, ihmishyeenoista. Kipeästi apua tarvitsevan alkoholistin sairaudesta ja avioelämästä revitään julkisuuteen mitä intiimeimmät ja kipeimmät asiat.
Pahimmillaan olemme kuin veren imijöiden ja hyeenoiden lauma, omahyväisten joukko, valmiina ottamaan heikosta ihmisestä kaiken hyödyn ja yhtä valmiina hylkäämään, pilkkaamaan, häpäisemään, kun aika on.

Eilen oli Matti Nykäsen hautajaiset. Matin omaisten suru kosketti, niin kuin suru aina hautajaisissa koskettaa. Jyväskyläläisten suru sankaripoikansa kuolemasta on todellista ja aitoa. Matti ei aina ollut parhaissa väleissä kaikkien urheilijakavereidensa kanssa, mutta hekin surevat.

Matin omaiset pyysivät oikeutta haudata rakkaansa rauhassa, ilman suureellisia seremonioita. Hautajaisista palaavan Juha Miedon, ison ikämiehen, olemus ja vilpittömät sanat liikuttivat: ”Matti oli aina hieno, kohtelias poika ja loistava urheilija. Me olimme aina ystäviä,” sanoi Mietaa harmaan partansa takaa, kyyneleitä nieleskelen.

Matti Nykänen oli kohtelias poika, ujo persoona, joka työnnettiin aivan liian nuorena julkisuuden armottomaan kitaan. Sankari itse kertoi olleensa paniikissa legendaarisen sumuhyppynsä jälkeisessä myllytyksessä. Hän halusi vain paeta.
Annetaan vihdoinkin Matin levätä rauhassa.

JK
Olin jo julkaisemassa tekstiä kun netistä putkahti Matti Ensio Nykäsen koruton kuolinilmoitus, jossa oli Tuija-siskon runo:
Kotka nousi siivilleen
ja katosi taivaan sineen,
mutta sieluuni jäi kaunis muisto,
eikä se koskaan sieltä häviä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s