Uskovat ja syntisäkit

Meillä kristityillä on kuulemma pyhä yhteinen uskomme. Usein ihmettelen mitä kaikkea Jumalan ja Jeesuksen nimissä voidaan sanoa ja tehdä.

Asuin 90 -luvulla pari vuotta Yhdysvalloissa, Georgian osavaltiossa Athensin yliopistokaupungissa, syvässä etelässä, Martin Luther Kingin ja Ku Klux Klanin kotikonnuilla. Paikallisen sanomalehden iäkäs kolumnisti Clyde Ray oli oman todistuksensa mukaan harras kristitty. Tässä näyte hänen ajatuksistaan:

”Kiilusilmäiset idioottimaiset liberaalit ovat vaatineet YK:ssa ”absoluuttisen köyhyyden” poistamista maailmasta. Viikonvaihteessa 190:n valtion edustajat kokoontuivat pohtimaan asiaa. Kuinka he voivat unohtaa Kristuksen sanat ’köyhät teillä on aina keskuudessanne.’ Periaatteessa päätettiin, että rikkaiden maiden tulisi jakaa kehitysapuna 0.7 prosenttia kansantulostaan köyhille maille. No way, Jose!”

Eikö Raamattu puhu jotain siitäkin mitä on tehtävä kun vähimmillä veljillämme on nälkä, jano tai heillä ei ole vaatteita? Mister Ray löysi teksteihinsä Raamatun jakeet, joiden perustella hän tuomitsi mm. homot, lesbot, luonnonsuojelijat ja muukalaiset, jotka vastoin Luojan tahtoa tunkivat Yhdysvaltoihin.

Yliopistossa amerikkalainen tutkijakaverini pyysi minua oman kirkkonsa jumalanpalvelukseen. Suuri sali oli täynnä väkeä, laulu kaikui upeasti moniäänisenä. Saarnamies haukkui alkajaiseksi vanhempansa ja muut syntiset sukulaisensa, joihin hän oli katkaissut välinsä. Mies pelehti puhuessaan kuin ammattinäyttelijä ja yleisö oli haltioissaan. Kuin huomaamatta saarnaaja siirtyi aiheeseen, joka pani ounastelemaan, että pian Herra vaatisi kunnon almua kirkolle ja vähän saarnaajallekin. Saarnamies oli nähnyt unen runsaasta rahalahjasta, josta Herra palkitsisi iloista antajaa. Eipä aikaakaan kun shekkivihot kaivettiin esiin. Omani pidin povitaskussa.

Athensin luterilainen kirkko oli onneksi erilainen. Munkkiniemen entisen kirkkoherra Arhinmäen näköinen mies saarnasi konstailemattomasti evankeliumia, kutsui lapset luokseen kesken jumalanpalveluksen ja keskusteli heidän kanssaan Jeesuksesta ja Jumalan hyvyydestä. Kirkonmenojen jälkeen minulla oli hyvä olo, samanlainen kuin kansakoulussa, kun veisasimme virttä ”Ystävä sä lapsien.”

Kyllä olisi mister Raylla ollut Amerikan lapsukaisille paljon opetettavaa vuohista, lampaista ja etenkin siitä tulisesta pätsistä. Onneksi se puoli oli tehty suomaisille lapsille selväksi ihan kotimaisin voimin. Helvetillä ja tulijärvellä uhkailu vei meiltä lapsilta yöunet, sai pelkäämään kuolemaa ja helvettiä. Iloittiinko taivaassa?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s