Koulujen pahoinpitelijät ja kunnianloukkaajat

Taas puhutaan koulukiusaamisesta, eikä syyttä. Poika esitti juuri televisiossa järkevän kannanoton: Ei pitäisi puhua kiusaamisesta, vaan kunnianloukkauksista ja pahoinpitelyistä. Nuorisopsykiatri kertoi kiusaamisen jättämistä mielenterveysongelmista, joista joukon ulkopuolelle jättäminen, näkymättömäksi tekeminen, on todella julmaa.

Koulukiusattu kertoo: ”Meidän koulussamme, niin kuin varmaan muissakin kouluissa, on kiusaamista, jota ei saada loppumaan. Ne tietyt tyypit kiusaavat aina. Minua ihmetyttää se, että kiusaajat muistavat jokaisen pahan mokani kolmannelta lähtien ja melkein joka päivä ottavat esille jonkun niistä.

Kiusaajat ovat jakautuneet kahteen ryhmään: niihin, jotka oikeasti eivät ymmärrä mitä seurauksia haukkumisesta on. Sitten on sen pahan luokan kiusaajat, ne jotka käyttää väkivaltaa pitääkseen maineensa, tai huvikseen. Esimerkkinä että jos haluaa pelata jalkapalloa, kiusattava pannaan seinää vasten ja potkitaan takapuolelle väittäen, että nyt aletaan ”persettä”.

Kiusaajat luulevat ihmistä automaattisesti niin tyhmäksi, että häntä voi huijata säännöissä, jos tämä ei viitsi panna vastaan.
Jos he päättävät haluta jotain kiusatulla olevaa, he sanovat: ”Älä pölli mun omaisuutta, anna se takas tai me hakataan sut…” Ja jos siitä kertoo, on ainakin loppuvuoden ”vasikka” ja menettää maineensa, jonka minä menetin jo aikaisin.

”Kiva koulu on pelkkää lasten vanhempien mielten lahjontaa, samoin kaikki vastaavat hankkeet. Asiaan olisi kiusaajien kohdalla pitänyt puuttua jo kiusaamisen alkuvaiheessa, koska kiusaajat ovat oppineet, ettei asiaan kukaan vakavasti puutu. Ei kiusaajille ole mitään, jos ope niille kerran jotain sanoo, ne vaan nauraa, että ”ihan sama”. Kiusaajat vähän veisaavat jostain puhuttelusta, siitä seuraa vain se, että asian opettajalle kertojasta tulee vasikka.

Jotkut tuntevat minut vain ulkonäöltä, mutta tietävät kuinka nolo tyyppi olen ja se joka on kaverini, on nössö… Tämä on todella ikävää.
Eräs kaverini piilottelee minua aina, jos tulee kiusaaja vastaan, sillä hän pelkää maineensa huonontuvan. Ihmettelen asiaa. Toinen, ehkä todellisin kaverini uskaltaa liikkua vapaasti seurassani, vaikka hänellä on sydänvika. Mutta toisaalta hänen sydänvikansa on hyvä suoja hänelle, kukaan ei vahingoita häntä. Hän suree vilpittömästi sitä, että joudun vaihtamaan koulua.

Kiusaajat osaavat iskeä kiusaamisensa oikeaan väliin; se tapahtuu tyhjässä luokassa, pihan nurkassa tai vaikka kotimatkalla. Ja kun neljä ”kilttiä” kiusaajaa valehtelee opettajalle, jää yksi todenpuhuja vähemmälle huomiolle.
Arkipäiväiseltäkin tuntuva pieni kiusaus voi päivittäisrutiinina musertaa kokonaan kiusattavan itsetunnon ja tuhota monta vuotta hänen elämästään.

Perheemme muuttaa, koska isä ja äiti haluavat, että minua ei kiusata. Muuttamisen jälkeen voin aloittaa koko homman tyhjältä paperilta. Voin toivottavasti muuttaa kouluelämäni…”

Opettaja, jaksoitko lukea tekstin? Onko kiusaamispuhe jo turruttanut mielesi? Luuletko, että juttu on aikuisen kirjoittama? Ei, se ole. Kirjoittaja on viidesluokkalainen.

Koulukiusaamista ei pidä sivuuttaa minkään tekosyyn perusteella. Siihen pitää puuttua määrätietoisesti. Kysymys on kuolemanvakavasta asiasta.
Ovatko ”Kiva koulu” hanke ja vastaavat useinkin pelkkää vanhempien mielen rauhoittamista,” kuten kiusattu uskoo. Sitä kannattaa miettiä rehellisesti jokaisessa koulussa, myös niissä, joiden julkisivu on puhdas ja kirkas.

Kiusattu voi eheytyä, kun pääsee uuteen ympäristöön, jossa saa ihan oikeita kavereita. Kuinkahan moni netissä muita pilkkaava aikuinen on entinen koulukiusaaja tai kiusattu?

4 vastausta artikkeliin “Koulujen pahoinpitelijät ja kunnianloukkaajat”

  1. Tämä debatti on aivan muualla kuin lapsissa henkilökohtaisesti. Lapsista vastuu on aikuisten. Perheen ja kodin ja myöhemmin yhteistyössä kodin ja koulun kanssa. Yhteiskunta on vastuussa lapsistamme, yhteiskunta on me kaikki yhdessä. Mielestäni kouluihin olisi luotava aine nimeltä ”Koulukiusaaminen”. Tunnilla opettaja ja oppilaat voisivat puhua aiheesta vapaasti ja oppilaat voisi kertoa omista kiusatuksi tulleista kokemuksistaan ja kiusaaja voisi myös ilmaista itseään. Asiasta pitäisi puhua avoimesti ja vakavasti ja koulukiusaamisen seurauksista näyttämällä filmejä ja keskustelemalla avoimesti. Aika ajoin voisi tuoda psykologin luokkaan myös keskustelemaan. Avoin keskustelu vapauttaisi ja kiusatut ymmärtäisivät että he ovat normaaleja oppilaita ja näin ahdistus häviäisi. Ainoastaan ennalta ehkäisyllä päästään tuloksiin, puhumalla ja keskustelemalla kunnioittamisesta eettisyydestä toisia kohtaan. Monilla kiusaajilla on myös koti- psyykkisiä ym ongelmia ja agressiot kohdistetaan heikompaan. Koulukiusaaminen on yksi puhkeamistapa ultra liberaalisessa yhteiskunnassa jossa pääpaino on muualla eikä enään satsata lapsiin, kouluihin, vanhuksiin jne…jossa suuri joukko ihmisiä voi huonosti ( työttömyys, syrjäytyminen, huume-alkoholi ongelmat tai muuten vain ei tajuta tai ei välitetä lapsista ja joilla ei ole minkäänlaista kotikasvatusta. Monille lapsille koulu on ainoa paikka jossa moni voi myös hyvin, koska kotona on monenlaisia ongelmia. Samaan aikaan kouluissa pitäisi puhua päihdeaineide ja huumeiden vakavasta vaarallisuudesta ja opettaa lapsille eettisiä arvoja ja toisen kunnioittamista opettamalla lapset sanomaan kiitos jne…joita ei kodeissa enään opeteta perus kohteliaisuus. Tietysti se olisi kodin asia opettaa perus asiat lapselle, mutta näin ei ole aina. Kodin ja koulun pitäisi kulkea yhteistyössä ja koko yhteiskunta on vastuussa. Ne budjetit jotka kuuluisi lasten hyväksi ja vanhusten hoitoon, sairaaloihin jne….ovat investoitu pankkeihin ja veroparatiiseissa määrättyjen upporikkaiden ultraliberaalejen ihmisten tileillä.

    Tykkää

  2. Hei Kari,

    Kuoleman vakava aihe. Liian monelle. Liian varhain.

    Mitä elämän halveksuntaa. Käydä käsiksi toiseen ihmiseen.

    Kiva koulu-hanketta odoteltiin kouluun saapuvaksi kuin messiasta. Lapsellista. Täydellinen fustraatio.

    Paljon väkivaltaa. Haavoja ja arpia kehittyvään identiteettiin. Traumoja. Vuotavia haavoja.

    Läheisten todistajien tuskainen voimattomuus. Todistaa kalleimpansa pahoinpitelyn seurauksia. Tukahdetut nyyhkytykset yöllä ja sijaiskärsijän tuska: Ottaisitte minut tilalle! Antakaa lapseni olla ja kasvaa turvassa. Minulla on paksuksi keitelty nahka ja pikkuisia hartioita leveämmät hartiat. Kestän kyllä.

    Tieto lisää tuskaa. Miten tämä kaikki vaikuttaakaan herkkään kehitykseen.

    Eikö kukaan näe hätää. Täydellisen voimattomuuden raskaasti mieltä painava kuva. Lapsellisia puheita ja vähättelyä. Aikuisilta ihmisiltä.

    Kiva koulu- hanketta odotellaan jälleen kuin messiasta. Aikaa kuluu, tilanne huononee.

    Opettaja vaihtuu. Kiitos. Nuori vastavalmistunut. Ilmeisen lahjakas ja työstään innostunut. Vihdoinkin joku tajuaa tilanteen vakavuuden, tahtoo nähdä ja katsoa: Kyse ei ole leikistä. Kyse on elämän halventamisesta.

    Yksi opettajakin voi saada paljon aikaan. Tutkii objektiivisesti ja näkee taitavastikin kätketyn taakse. Tahtoo ymmärtää, rakastaa ja ratkaista. Tajuaa kokonaisuuden. On rohkeutta puuttua ja moraalista uskallusta työstää.

    Arvet jäävät. Koko loppuelämäksi. Alkavatko vuotamaan uudelleen? Korjaako elämä sittenkin.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s