Koulussa on tärkeintä rakkaus

Lokakuun 5. päivä on kansainvälinen opettajain päivä. YK haluaa korostaa päivällä opettajuuden arvoa.

Yläkoulun opettaja piti äskettäin hienon puheenvuoron päivän kunniaksi. Hän kertoi kysyvänsä nuorilta koululaisilta, mikä on tärkeintä koulussa. Oppilaat vastaavat, että pitää oppia ja valmistautua ammattiin. Opettaja sanoo heille, että vastauksenne ovat hyviä, mutta on jotain vielä tärkeämpää: rakkaus.

Se on hienosti ajateltu. Koulukasvatus, etiikka ja ihmisyys on  unohdettu täysin oppimis- ja osaajapuheiden alle. Se on turmiollista, koska koulun tulisi kasvattaa oppilaita joka päivä  ja kaikissa oppiaineissa, rakkauteen, toistensa kunnioittamiseen ja erilaisuuden hyväksymiseen. Jokaisen perusoikeuksia tulee kunnioittaa kaikissa koulun tilanteissa.

 Velvollisuus, vastuu, omatunto, ystävällisyys ja avuliaisuus ovat tärkeitä sanoja ihmissuhteissa ja vuorovaikutuksessa. Opettaja varotti puheessaan aikuisia ja lapsia suljetussa kuplassa elämisestä; siellä vain minä ja kaltaiseni saavat arvostusta, muut ovat yhdentekeviä, elleivät peräti vihollisia.

Yksinkertainen rakkauden sanoma on paljon tärkeämpi  kansakunnan onnellisuus- ja menestysresepti kuin pinnallinen puhe osaamisesta; jaottelu heihin, jotka mahtuvat ison Suomi-kuplan sisään ja heihin, joiden edessä ovi isketään kiinni.  Kuplan panssarioven tunnuslukuja on ryhdytty jakamaan jo alakoulussa. Rakkauden sanomaa julistava opettaja saa ehkä osakseen naurua ja ivaa. Hänelle ”muutosvastarintainen” ei ole pilkkanimi, koska ammattietiikka käy kaiken muun edellä. Opettaja muuttuu, kun näkee itse sen tärkeäksi. Peruskriteeri on aina oppilaiden paras, eivät omat edut tai nöyryydestä saadut palkkiot.

Kun poistuimme opettajien tilaisuudesta, ikämies liittyi seuraani. Hän kertoi seuraavaa: ”Kun kouluumme tuli 50-luvulla uusi opettaja, muuan poika viittasi ja huusi innokkaana: ’Opettaja, opettaja, minä tiedän.’ Opettaja oli vastannut, että ’sinä et tiedä mitään, nurkkaan siitä häpeämään!’ Kun opettaja käänsi selkänsä, poika löi häntä puukolla selkään. Opettaja kuoli.

Poika joutui koulukotiin ja pestautui myöhemmin muukalaislegioonaan. Sinne pyrki myös tarinan kertonut ikämies ja näytti vammautunutta kättään. ”Tämän vuoksi en päässyt.” Millaiseen legioonaan me passitamme nyt ne nuoret, jotka eivät kelpaa yhteiskunnalle ja joiden olemus huutaa ”miksi kukaan ei ole koskaan rakastanut minua.” 

 

 

      

2 vastausta artikkeliin “Koulussa on tärkeintä rakkaus”

  1. Olen luokanopettaja, syntynyt 60-luvun alussa, työskennellyt n. 30 vuotta alakouluikäisten kanssa.
    Sanoin viime viikolla koulussa englantilaisille vierailijoille: ”Yksi asia on tulossa, mutta kestää vielä noin viisi vuotta, että se alkaa näkyä täällä. Mutta se näkyy jo maailmalla esim. kasvatuskeskustelussa ja artikkeleissa… Asiat ovat muuttuneet paljon paremmiksi minun kouluajoistani 60 – 70 – luvulta: Silloin ajateltiin, että lapsi menee pilalle jos häntä kehutaan. Häpeärangaistus oli yleisimmin käytetty kasvatuskeino. Tunteita hävettiin. Nykyään aikuiset jo uskaltavat halata ja suukotella lastaan julkisesti. Tämä on tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Muutos on tulossa, luulen, ja näkyy jo nuoremmissa sukupolvissa. Se mikä tulee ja mitä tarvitaan on yksi sana: rakkaus. Olen nyt jo kyllin vanha sanomaan sen.”

    Love is God. Keskusteltuani useiden ulkomaalaisten kanssa elämästä ja kasvatuksesta viimeisten 10 vuoden aikana, juteltuani terapeuttisukulaiseni kanssa suomalaisten mielenterveyden ongelmista ja niiden syistä ja parannuskeinoista, kohdattuani ystävien itsemurhia tai sairastumisia, yksi asia on selvä: rakkaus ja esim. sen ammatillinen ymmärtäminen ja toteuttaminen lasten kasvatuksessa vähentää selkeästi vaikeuksien kasaantumista; voidaan myös ajatella laajemmin: mielenterveyden ongelmia, syrjäytymistä, populisminkatkeraa maailmankuvaa, terrorismia, pelkoa, rasismia… Onko tämä muka niin yksinkertaista? Lyhyesti sanottuna: kyllä on!
    Tokihan se on vaikea tie, paljon helpompaa on vihata, hakea myötätuntoa katkeruuden kautta, ryhmätyötä, siirtää vihaa – rakkaus on paljon vaativampaa, todellista rohkeutta ja voimaa kysyvää.
    Muistan kuinka aloittelevana opettajana kohtasin ”käytösongelmia” ja kertoessani niistä vanhemmilleni, isäni, syntynyt -35, oman aikakautensa tuotos ja opettaja hänkin, ohje oli ”murskaa se saatana!”. Hänelle oli opetettu yliopistossa, että pitää etsiä joukon johtaja ja murskata hänet henkisesti. Äitini yritti sanoa jotain tuohon väliin, mutta isäni vaiensi hänet. Tiesin, että isäni on väärässä.. Myöhemmin näin TV:stä minuun suuresti vaikuttaneen Dennis Potterin ”Laulava salapoliisi”. Sen yhdessä jaksossa oleva brittiläisen koulumaailman kuvaus häpeästä ja oppilaan itsemurhasta oli jotain mikä kaikkien opettajien olisi aikoinaan ollut hyvä nähdä.. ja ymmärtää.
    Ilman rakkautta emme ole mitään.
    Kuka vielä kertoisi suomenkielisille mitä rakkaus tarkoittaa… kun meillä on siihen vain tuo yksi vahva sana. Eipä silti, kun vuosi sitten juttelin kymmenvuotiaille asiasta, he ymmärsivät sen. Paremmin kuin aikuiset ympärilläni. Eräs tyttö sanoi sen jotenkin näin: rakkaus on sitä, että kun isä ja äiti rakastavat minua, he haluavat, että minulla on kaikki hyvin ja he ovat kanssani ja auttavat ❤️

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s