Professori, moraalifilosofi Sami Pihlström avaa kirjassaan Ota elämä vakavasti näkymän nykyaikaan: Kaikkialle tunkeutunut onnistumista ja menestystä korostava poseeraaminen rapauttaa moraalista kieltä. ”Kielen köyhtymistä tapahtuu kaikkialla, niin konsulttihumpuukin täyttämässä yritysmaailmassa kuin akateemisissa ympyröissäkin, ja sillä voi olla haitallisia vaikutuksia sisäisten päämäärien vakavaan tavoitteluun.”
Pihlström kertoo totuuden: Työpaikoille, johtamiseen, koulutukseen ja opiskeluun, harrastus- ja järjestötoimintaan vaaditaan positiivista energiaa ja pöhinää. Kriitikkoa saatetaan syyttää ”ratkaisukeskeisyyden” puutteesta. Nyt pitäisi olla uskovinaan humpuukimaakareita. Siten pääsee helpoiten valittujen joukkoon nauttimaan julkisuudesta, maineesta ja sponsorirahasta.
Jotkut yliopistot rahoittavat mieluusti heitä, jotka tekevät myyvimmät tutkimussuunnitelmat, ei niinkään heitä, jotka tekevät vakavaa, pitkäjänteistä tieteellistä tutkimusta. Nämä kun ovat, eräiden ministerien sanoin, norsunluutornissaan kyyhöttäviä ”kaiken maailman professoreita ja dosentteja,” heitä korvataan nyt työelämäprofessoreilla, vailla tieteellisiä meriittejä. Suomea viedään maailman huipulle löysillä puheilla ja taikasanalla ”innovaatio.” Kuinka realistisia visiot ovat ja keitä ne palvelevat?
Kotikasvatus ja koulu kaipaavat negatiivista ajattelua, arkitodellisuuden paljastamista. Televisiossa keskusteltiin juuri koulujen turvallisuudesta, pääpaino oli ulkoisessa turvallisuudessa, varautumisesta väkivaltaan. Kerrottiin, että monet koululaiset ovat uhkaavia, opettajat ja oppilaat joutuvat kuulemaan törkyä, jopa pelkäämään fyysistä väkivaltaa.
Järkevä, turvallisuutta ulkoisella olemuksellaan viestivä helsinkiläinen alakoulun rehtori kertoi, mistä on kysymys: Kun kodit voivat huonosti, oppilaat kantavat kaiken tuskansa mukanaan kouluun. Tämä on yksinkertainen totuus. Suomessa tehdään vuodessa yli 100 000 lastensuojeluilmoitusta. Lapset kaipaavat sisäistä turvallisuutta, ei kilpailua, ei liian varhaista, rajatonta ”itseohjautumista” eikä varsinkaan luokittelua kelpaaviin ja kelvottomiin.
Ensimmäisen koulusurman jälkeen puolet eduskunnasta kannatti alle 15-vuotiaiden vankeusrangaistuksia. Uskooko joku, että ongelmat ratkeavat, kun vaaralliset lapset pistetään vankilaan? Juuri nyt mediassa puhutaan eräiden koulukotiemme epäinhimillisyydestä. Lastensuojelulaitosten historia ei kestä päivänvaloa, sana ”suojelu” on ollut irvokas tässä yhteydessä.
Yhteiskunnan rahat käytetään lasten, koulun ja perheiden hyvinvoinnin sijaan mieluusti menestysuskon alttarille. Yksi esimerkki: Tekes, Tekniikan edistämissäätiö antoi ohimennen 150 miljoonaa euroa amerikkalaisille innovaattoreille, joiden avulla Suomeen luotaisiin oma Piilaakso. Ei tullut Piilaaksoa, hommasta tuli pelkkä Pancake, pannukakku. Saako tästä ajatella hieman negatiivisesti vai olisiko ratkaisukeskeisyys parempi vaihtoehto? Lisää myönteistä pöhinää, ehkä?
Kehittämisseminaarien sijaan päättäjät ja visioiden myyjät voitaisiin määrätä kahden viikon työharjoitteluun muistisairaiden vanhusten kotihoitajiksi, erityisluokille tai hoitokotiin. Ehkä siellä voisi Minään tarttua hieman inhimillisyyttä ja tervettä järkeä, reaalimaailman tuntemusta.
Taidamme kuitenkin olla jo liian pitkällä, kyllä bisnes hoitaa hommat, ”markkina” on taikasana sielläkin, mihin markkinoilla ei saisi olla mitään sijaa. Raha pitää panna poikimaan, leiviskää ei saa haudata maahan, todistelee Glory uskovaisten omalla televisiokanavalla. Glory pyytää katsojilta pikku rahalahjoitusta, koska hän lähtee pian pelastamaan syntisiä Afrikkaan. Sitä ennen hän ehtii ajaa suorassa lähetyksessä pahat sairaudet pois heistä, jotka ovat sitä häneltä pyytäneet. Saatana ja Perkele kuulevat kunniansa, kun profeetta pauhaa. Hillitympää apua ihan kaikkiin ongelmiin saa aamuöisin hunajaäänisiltä Astral-television parantajilta ja ennustajilta. Puhelun hinta on 3, 56 euroa minuutti eli 35,6 euroa kymmenen minuutin puhelusta.
”Rajallisuuden ja katoavaisuuden tunnustamisesta voi kasvaa syvempi käsitys elämän merkityksellisyydestä,” sanoo Pihlström. Se on tärkeä toteamus. Kielteisyys voi olla avain myönteisyyteen.
Kari Uusikylä 