Toivon hymy häviää monen koululaisen huulilta

Alkusanat, näin joskus ennen:

”Pien on tuossa matkalainen
kirjat, taulut laukussaan;
silmä kirkas, hohtavainen,
viel’ on puna poskillaan.
Minne, minne käy sun tiesi,
pieni, reipas matkamiesi?

”Kouluhun!”, sä vastaat mulle
toivon hymy huulillas’.
Käyös siis, ja Herra sulle
olkoon siellä oppaanas’.

Oppilas kuvattiin peruskoulun ensimmäisissä opetussuunnitelmissa omaleimaiseksi persoonaksi, jonka tasapainoinen henkinen kasvu on tärkeintä; sen pohjalle rakentuivat tehokkuus, ahkeruus, tiedot ja taidot. Jopa moraalikasvatusta pidettiin tärkeänä.

Ajat ovat toiset. ”Mihin menet peruskoulu?” kysytään 16.8. Etlan seminaarissa. Kysymys onkin erittäin tärkeä.  Seminaarin seuraavaan kysymykseen on helppo ennakoida ”oikea” vastaus: ”Tuottaako peruskoulu kunnolliset valmiudet kaikille pärjätä tulevaisuuden työssä ja elämässä?” Oikea vastaus: Ei, ei tuota. Lisää ”osaamista” ja tehoja vaadittaisiin Suomen kilpailukyvyn takaamiseksi.

Etla tuo seminaariin kaksi pohjoismaista professoria, joiden tehtävänä on ”arvioida kriittisesti Suomalaisen perusopetuksen tavoitteita ja toimintatapoja,” professorit Magnus Henreksonin Tukholmasta (Research Institute of Industrial Economics) sekä Sten Ludvigsenin Oslosta (University of Oslo).  Debatissa ovat mukana kansliapäällikkö Anita Lehikoinen (opetus- ja kulttuuriministeriö) sekä yrittäjä  Saku Tuominen (HundrED). Keskustelua moderoi Matti Apunen (EVA).

Mitähän kritiikkiä ja suosituksia ekonomisti ja digiekspertti meille antavat? Mitä he tietävät suomalaisen koulun opetuksesta, tavoitteista ja toimintatavoista?  Sivumennen: Ruotsin ja Norjan Pisa-menestys on ollut heikko Suomeen verrattuna.

Elinkeinoelämä vaati  90-luvulla jatkuvasti tehottoman peruskoulun uudistamista työelämää paremmin palvelevaksi. Sitten tuli ensimmäinen Pisa-joka muutti kaiken. On revanssin aika.  Koulutusjärjestelmää remontoidaan elinkeinoelämän ohjaamana.  Ministeriö on asettanut koulun uudistajaksi ryhmiä, joilla ei ole juuri mitään kokemusta opetusalalta; sen korvaa kaupallinen, hallinnollinen tai teknisen alan työhistoria. Suomalaisen kauppakamarin toimitusjohtaja ehdotti juuri koko suomalaisen koulutusjärjestelmän uusimista.

Miten ihmeessä suomalainen peruskoulu oli vuosituhannen alussa  ”maailman paras,” vaikka eliitti oli pilkannut sitä tasapäisen keskinkertaisuuden pesäksi, joka tuhoaa sivistyksen ja oppineisuuden? Miten menestys oli mahdollista, vaikka suomalaiset aloittavat koulun vuotta tai paria myöhemmin kuin muut ja oppitunteja oli vähemmän kuin muilla?

Peruskoulu antoi 70-luvulta alkaen jokaiselle lapselle oikeuden käydä yhtenäistä peruskoulua. Akateemisesti koulutettu opettaja opetti ja oppilaiden piti opiskella. Näin kehittyi sivistynyt Suomi, menestyjä, jota on ihailtu kautta maailman.

Koulutuspolitikalla yhteiskuntaa ohjataan haluttuun suuntaan.  Pian ”osaaja,” entinen oppilas, kilpailee koulussa korkeakoulu- ja työpaikastaan. Pitää kirjoittaa matematiikassa laudatur, pitää tietää jo  yläkoulussa mihin ammattiin tähtää. Yliopistojen preppauskurssit siirtyvät kouluun.

Ministeri ylpeilee sillä, että lukiolaiset suorittavat yliopisto-opintoja ja koulutulokkaat opiskelevat vierasta kieltä. Kannattaisi mieluummin pohtia miksi  niin monet koululaiset voivat psyykkisesti huonosti ja miksi perustaidot ovat heikentyneet. Lukeminen ei suju, laskeminen ei onnistu ilman konetta. Olisiko kansan jakamisella menestyjiin ja luusereihin, digiuskolla, ”itseohjautuvuudella” ja pätevän opettajan antaman opetuksen vähättelyllä jotain osuutta asiaan? Hyvän  koulun tärkein vaatimus on se, että se on hyvä lapselle, eikä ensisijaisesti talouselämälle tai jotain ideologiaa ajavalle ryhmälle.

Köyhän ongelmakodin nälkäinen ja väsynyt oppilas ei jaksa opiskella.  Kun turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tarpeet on tyydytetty, oppilaalla on energiaa opiskella tehokkaasti. Kilpailumania jäytää oppilaiden perusturvallisuutta. Mitäpä sivistyksestä, ihmisyydestä, taiteista tai oppilaiden mielenterveydestä, kun ”osaajia” koulitaan markkinoille. Kasvatuksellinen sokeus on  liian monen kouluvisionäärin perusominaisuus. Tien oheen  tuupertuneiden tulevaisuusosaajien näkeminen ja kohtaaminen olisi näkevälle liian raskasta, varsinkin jos siellä lojuu oma lapsi.

Loppusanat, näin nyt:

Helsingissä jo koulutulokkaat opiskelevat yhtä vierasta kieltä. Televisiossa äiti kertoi toivovansa, että kiinankielen valinta avaa joskus pojalle työmahdollisuuksia. Rehtori arveli, että vieraan kielen taito auttaa oppilaita saamaan tulevaisuudessa töitä vaikkapa vireisessä valtavassa ostoskeskuksessa. Jättiostari, siinäpä konkreettinen näky Suomen tulevaisuudesta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s