Annos arvopohjaista älämölöä

Kun maan hallitus oli eilen (13.06.) eron partaalla, poliitikot alkoivat yllättäen toistella sanoja ”arvot” ja ”arvovalinnat.” Jo oli aikakin, arvoista ei ole juuri puhuttu, on pistetty toimeksi eikä vatuloitu arvopohdinnoilla. Ikävä kyllä eilinen näytelmä jyrsi pahasti uskoa poliitikkoihin ja politiikkaan. Populistisesti ilmaisten: Vallassa roikkuminen näyttää olevan tärkeintä, hinnalla ei ole väliä.

Seuraava juttuni sensuroitiin vuonna 2010,eikä sitä ole koskaan julkaistu. Olin närkästynyt koulujen lakkauttamisista ja terveydenhoidon leikkauksista. Näin kirjoitin:

Koulujen ja terveydenhoidon lisämenoja puolustavia on kutsuttu ”populisteiksi ja kansan mielistelijöiksi.” Omaa järkeään ei kenenkään pitäisi antaa muiden käsiin. Kun reaalikommunismin totaalisesta valheellisuudesta on vapauduttu, kannattaa miettiä minkä sorttisen pakkovallan käsiin sielunsa myy; sielu on kuitenkin oma, vaikka keho olisikin pelkkä markkinahyödyke.

Subjektiiviset arvovalinnat esitetään kansalle usein pakkoina. Otan pari esimerkkiä.

Suomi on rikas maa, eikö niin? Peruskoulutuksesta on kuitenkin leikattu. Entä terveydenhoito? Monet avuttomat, sairaat ja vanhukset jätetään heitteille, todisti vanhusten hoitoon erikoistunut lääkäri, karmein esimerkein.
Itsekkyyteen ja ahneuteen nojaava yhteiskunta kieltää ihmisen arvokkuuden. Rahat sijoitetaan sinne, mistä odotetaan taloudellisia voittoja, mieluiten tietenkin itselle.

Koulujen rehtorinvirkojen lakkauttamista vastustavat on leimattu ”järjettömiksi älämölyäjiksi”. Onhan kouluyksiköissä vararehtorit, sanotaan. Aivan niin, komppaniassakin on varapäällikkö ja lehden toimituksessa varapäätoimittaja. Jos lehti kuuluu konserniin, olisiko järkevää lopettaa päätoimittajuus osakkeenomistajien etujen nimissä? Eikö muka päätoimittaja onnistuisi johtamaan toimitusta etänä, siellähän on väkeä vain lakkautettavan kyläkoulun verran.

Työyhteisöstäkin höpötetään yhä. Onko kiva leikkiä työyhteisöä? Minä en tarvitse päivästä toiseen samoja naamoja häiritsemään työtäni. Minä kirjoitan tätäkin juttua junassa (Kouvola meni juuri.). Olkaa tekin edes vähän tietoyhteiskuntaorientoituneita moniosaajia! Kannettava tietokone vain kainaloon ja inspiraatioita etsimään mökille tai metsään! Älkää kuitenkaan menkö kapakkaan etätöihin, ainakaan kaikki.

Entä naurettavat menneisyyden perään haikailut? Eikö se paikallislehden perinnehuonekin romuineen voitaisi hävittää, pistää ehkä koko toimitalo lihoiksi. Se olisi ”kokonaistaloudellisen konseptin mukaista” ja järkevää.
Ja mitä isot miehet ruikuttavat armeijan perinneyksiköistä? Sotilassoitto see-eis! Asentooo! Ja pulinat pois, perkele! Onko miehillä ikävä ylikersantti Aronpuron tuubaa vai? Tuulella (entinen kapellimestari oli Leo Tuuli) ei ole enää ystävää, näin on. Soittokunta! Taak-seee stu! Soitto loppuu nyt!

Mummot siellä sängyn pohjalla ja lapset päiväkodeissa! Suut heti kiinni taikka minä… Jo on ideologinen älämölö huipussaan. Hoitaja ja opettaja tulevat huomenna, jos talous ja sairauslomat sallivat. Ja vastahan Elliä toissa kesänä ulkoilutettiin. Tauno, pidätä! Sinähän haiset tunkiolta ja vaippa vuotaa jo läpi! Häpeä edes! Ja sitten te kaikki lihavat läskitakalistot, huomio! Kyykkyhyppelyasentoon, käy! Hyppylauluna laulamme diiliä, diiliä, dallallaa.

Kansalaiset, medborgare! Lopuksi kajautamme rikkaalle, tietointensiiviselle osaamis-Suomelle, maailman huipulle, kolmasti eläköön -huudon. Nyt!

JK 14. 06.2017: Juttua ei julkaistu. Päätoimittaja oli kysynyt ”Mikä Kariin on oikein mennyt?” Luulen, että saman kysymyksen on esittänyt moni muukin vuosien kuluessa. Tahtoisin vielä möläyttää, että arvopohja-sanan toistelu ei johda mihinkään. Mikä on sosiaalisten arvojen, luottamuksen, ystävyyden, rakkauden ja turvallisuuden merkitys suhteessa taloudellisiin ja hedonistisiin arvoihin, itsekkyyteen ja ahneuteen? Rehellisyyden arvoa taitaa olla turha edes mainita. ”Ihmisarvo” on vain hyvä lisuke propagandapuheen sivulauseessa.

Kotikaupungissani on myyty arvokkaita kaupungin arvokiinteistöjä sijoittajalle jopa yhdellä eurolla, velkoineen tosin. Upea lakkautettu vanha koulurakennus voisi olla seuraavana listalla. Psykiatrisen sairaalan turhista tiloista voisi tehdä loistoasuntoja. Sairaathan hoitaa nykyään pilleripurkki kotikaapissa ja etätohtorille voi soittaa, kunhan muistaa soittoajat. Huumenuoret hoitaa aika.
Miksi näihin asioihin pitäisi sotkea jaarittelua ihmisarvosta, miksi?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s