Ministeri Lindströmin tunnustukset

Ministeri Jari Lindström kertoi (HS 30.4.)  julkisesti työnsä kuormittavasta järjettömyydestä: ”Joutuu opettelemaan monimutkaisia asioita. Puhetilaisuuksia voi olla kymmenen viikossa. On vierailuja vankiloissa ja oikeusistuimissa. Ja sitten on media. Täytyy singahdella välillä oikeusministerinä, hetken kuluttua työministerinä. Jossain välissä Kouvolan kaupunginvaltuusto.”

”Sitten koittaa taas viikon stressaavin päivä. Torstai. Eduskunnan kyselytunti. Pahimpia ovat oikeusministeriötä koskevat kysymykset. Niitä varten Lindströmillä on ollut kansio, johon virkamiehet ovat kirjoittaneet valmiita vastaussapluunoita.”

Stressi, kiire ja kohtuuton työtaakka, epäterveellinen ruokavalio ja liikunnan puute johtivat  ministerin vakavaan uupumukseen ja sairastumiseen.

Ministeri Lindström ansaitsee kunnioitusta rohkeasta avoimuudestaan. On varmasti hyvin raskasta kulkea tilaisuudesta toiseen, muka kaikkitietävänä. Poliittiset vastustajat ja päätöksiin pettyneet kansalaiset ovat kaiken aikaa väijymässä tilaisuuksia hyökätä ministerin kimppuun, syyttäen, epäillen tai ivaten.

Tällaistahan politiikka on kaikkialla maailmassa. Vahvat, röyhkeät ja tunnekylmät pyrkyrit nousevat helpoiten huipulle päättämään kansalaisten kohtaloista. Herkkä yksilö, joka haluaa aina puhua totta, voi valita politiikan sijasta vaikkapa papin tai runoilijan ammatin.

Poliitikon moraalin taso on tärkeintä. Voiko ja uskaltaako ministeri puhua aina totta? Miltä tuntuu lukea muiden kirjoittamia puheita -tai vastauksia eduskunnan kyselytunnilla, jos itse ymmärtää asiasisällöstä hyvin vähän? Miltä tuntuu puolustaa päätöksiä, jotka ”porukka” eli pieni johtoklikki on sanellut, jos oma arvomaailma ja moraali eivät niitä hyväksy? Onko ihme, että kaikkitietävän rooli yhdistyneenä vieraiden arvojen puolustamiseen sairastuttaa ihmisen? Kuka jaksaa toistella samoja tyhjiä fraaseja päivästä toiseen puhuvana päänä, robottina.

Kahden ministerinsalkun kantaminen on suorastaan järjetöntä, varsinkin, jos salkut ovat itselle täysin vierailta aloilta. On kuitenkin poliitikkoja, jotka ovat valmiita kilpailemaan mistä tahansa salkusta. He ovat liian usein julkisuushakuisia tyhjänpuhumisen mestareita, jotka luovat vaalipiireissään kuvan itsestään jokaisen ihmisen etujen puolustajana, epäitsekkäänä sankariraatajana.

Mistä tunnistaa hyvän työn

Ihminen on luotu tekemään työtä, pelkkä joutilaisuus on henkisesti raskasta. Työttömyys lamauttaa ihmisen.  Kun saa valita itse ammattialan, jossa viihtyy ja työpaikan henki on hyvä, työ on iloinen ja onnellisuutta lisäävä asia.

Howard Gardner, Harvardin maineikas lahjakkuuden ja luovuuden tutkija, on kiteyttänyt hyvän työn edellytykset kolmeen E:hen, Excellence, Engagement ja Ethics. Työ on tehtävä mahdollisimman hyvin, siihen tulee sitoutua ja aina on muistettava eettiset seikat.

Muodollisesti erinomaisesti ja sitoutuneesti tehty työsuoritus on pahaa työtä, mikäli sitä leimaavat vastuuttomuus, moraalittomuus ja itsekkyys. Malliesimerkkinä näin tehdyn työn hedelmistä Gardner mainitsee maailmantaloutta kurittaneet pankkikriisit.

Länsimaissa markkinatalous määrittelee pitkälle työn edellytykset. Markkinoille ei enää vahvoja vastavoimia; niiden valta on kasvanut rajusti. Bisnesjohtajat ja tiedemiehet ovat korvanneet vallankäyttäjinä entisaikojen aateliston ja papiston. Gardnerin mukaan länsimainen markkinatalous on hyvä asia, kunhan se pystyttelee talouden alueella. Jos koko yhteiskunta alkaa pyöriä markkinaperusteisesti, ollaan varallisella tiellä.

Kasvollisen omistajuuden hiipuminen ei ole ollut hyväksi talouden ja työn etiikalle.  Vanhojen nimekkäiden firmojen omistukset on myyty usein kasvottomille omistajatehoille, joiden tavoitteena on pelkkä voiton maksimointi. Yritysten perustajasukujen patriarkat kantoivat vastuuta firmojensa työntekijöistä aivan toisella tavalla, kun monet nykyjohtajat. Nuorisolla ei ole riittävästi hyvän työn esikuvia, pahan työn sitäkin enemmän, Gardner suree.

Gardner on tuonut keskusteluun kaksi E:tä lisää, käsitteet Empathy ja Equity. Empatia, kyky tuntea myötätuntoa ja halu auttaa ovat tärkeitä monissa ammateissa, esimerkiksi hoiva-alalla, kasvatuksessa ja opetuksessa.

Equity, yhdenvertaisuus edellyttää, että myös alemman tasoisissa työtehtävissä ihmiset voisivat tuntea olevansa aidosti tärkeitä, ihmisinä samanarvoisia kuin korkeammin koulutetut ja varakkaammat.

Professori on huolestunut tutkimustensa perusteella siitä, että nuori polvi on omaksunut kiihkeästi rikastumisen ja menestymisen vaatimukset, melkeinpä hinnalla millä hyvänsä. Hän kertoi erottaneensa Harvardissa opiskelijan, joka oli yrittänyt petkuttaa opintosuorituksillaan. Moraalia ja yhteisvastuullisuutta on vaadittava myös nuorilta. Ei ole syytä odottaa, että ikää myöten itsekkyys vähenisi itsestään.

Gardner on esittänyt kovaa kritiikkiä amerikkalaista ahneutta kohtaan ja toivoi, että työn ohella aito lähimmäisestä välittäminen saisi enemmän arvoa. Kilpailu käy liian rajuna, työn ja levon suhde on vääristynyt, monen työtaakka on kohtuuton. Loppuun palaminen ja kilpailuhenkisyys alkavat jo kouluiässä.

Pohjoismaiden on pidettävä kiinni perinteisistä arvoistaan ja toimintatavoistaan, eikä niiden tule seurata Amerikan yliyksilöllistä ahneutta, neuvoi Gardner Suomen vierailullaan.

”Yhteiskuntaa hallitsee kolme M-sanaa: Money-Market-Me. Ensin sanoja pitäisi kääntää neljänneskierros vastapäivään, jolloin saadaan E, E ja E. Viimeinen M, pitää vielä kääntää ylösalaisin, jolloin ME onkin WE, me kaikki yhdessä, vastuullisina yhteisestä hyvinvoinnistamme.”

Siinäpä mietittävää kaikille meitä johtaville, ministereistä pikkupomoihin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s