Eliitti ja pohjasakka

Emeritusprofessorit Yrjö Ahmavaara ja Tatu Vanhanen kirjoittivat vuosituhannen vaihteessa ahkerasti psykometrisen älykkyys- ja persoonallisuustutkimuksen puolesta. Kirjassa Geenien tulo yhteiskuntatieteisiin  (2001) vaaditaan geeneihin perustuvien älykkyyserojen hyväksymistä luonnonlakina. Erojen tunnustaminen tulisi ottaa yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen ja käytännön sosiaalipolitiikan lähtökohdaksi, professorit vaativat. Ajatukset saivat paljon kannatusta ”tasapäisyyden” vastustajien pirissä.  

On totta, että geenit vaikuttavat voimakkaasti älykkyyteen. Testiälykkyys on hyvä ominaisuus, älykäs kykenee ajattelemaan loogisesti ja oppii yleensä helposti. Älykkyys ei kuitenkaan takaa saavutuksia. Monet huippuälykkäät ovat vaatimattomissa ammateissa, koska heitä ei ole tuettu koulussa tai kotona, opiskelumotivaatio on puuttunut tai ymmärtämätön ympäristö on kohdellut lapsiälykköä huonosti.

Olisi kuitenkin kyseenalaista ohjata Ahmavaaran-Vanhasen opein lapsia lihanleikkaajiksi, poliiseiksi tai fyysikoiksi.  Älykkyystestit eivät kata läheskään kaikkea lahjakkuutta; ihminen voi olla lahjakas, vaikka menestyykin älykkyystestissä keskinkertaisesti. Lahjakkaaksi aikuiseksi kasvaminen edellyttää erityislahjakkuutta ja omaa halua opiskella. Vanhempien ylimotivaatio lapsen lahjakkuuden kehittämisessä saattaa tuhota lahjakkuuden ja  aiheuttaa lapselle mielenterveysongelmia.

Älykkyystestit eivät kerro mitään ihmisten luovuudesta, joka Ahmavaaran mukaan on vain tyhjä sana. Etevälle taiteilijalle tai käsityöläiselle riittää keskitason älykkyys. Ei kirjailijankaan tarvitse olla älykkö, vaikka moni kirjailija on.

Tatu Vanhasen perussanoma kirjassa Hyvinvointiyhteiskunnan tabut (1998) on se, että ihmisten erilaisuudella on evoluutioon perustuvat geneettiset juuret. Rodut ovat eriarvoisia, naisten ja miesten erilaisuus on luonnon laki, joka selittää esimerkiksi sen, miksi miehet johtavat talouselämää ja politiikkaa.

Olemassaolon taistelun voittavat parhaat valioyksilöt, ihmisten välinen yhteistoimintakin on yksi kilpailun muoto, jolla hamutaan itselle etuja, Vanhanen kuvailee.

Vanhanen ehdotti, että empiirisellä tutkimuksella tulisi määritellä eriarvoisuuden optimitasot. Afrikan negridirodulla ei ole ollut lämpimässä lojuessaan tarvetta kehittää älyään, kuten pohjoisen karuihin oloihin saapuneilla esi-isillämme. Niinpä rotu on jäänyt tyhmäksi, kun taas idän mongolidit ja Euroopan kaukasidit menestyvät älykkyystesteissä. Heidän on ollut pakko kehittää kylmissä ankarissa luonnonoloissa älynsä geneettiseksi potentiaaliksi.

Niin kauan kuin kirjoitellaan teorioita, ei ole hätää. Mutta kun Vanhanen alkaa pohtia kirjoissa ja artikkeleissaan geenien erilaisuuden vaatimia toimenpiteitä, on syytä valpastua. Englanninkielisessä artikkelissaan hän esitteli myötäsukaisesti amerikkalaisen Seymor W. Itzkoffin aatteita.  Itzkoff suosittelee mm. sitä että työpaikat annettaisiin ensisijaisesti perheellisille miehille. Älykkäille, menestyville pariskunnille säädettäisiin rangaistusvero,  ellei heillä ole lapsia.  Tyhmimpiä pitäisi suostutella pidättäytymään lasten hankinnasta rahakannustein.

Vanhanen esittelee artikkelissaan myös Itzkoffin pakkokeinoja tyhmien lisääntymisen estäjänä, mutta ilmoittaa, että hänellä itsellään ei ole kantaa siihen,  pitäisikö lisääntymislakeja rikkovia naisia rangaista, eli pitäisikö valtion huolehtia tyhmien pakkoaborteista. ”I don´t know,” Vanhanen pesee kätensä. Sosiaaliturvaa hän ei täysin hylkää, koska älykkäällekin voi syntyä joskus tyhmä jälkeläinen, josta pitää huolehtia. Rikoksen tehnyt, tyhmä maahanmuuttaja passitettaisiin heti kotimaahansa. Trump on Itzkoffinsa lukenut.

Pakolaisaaltojen ja raa’an taloudellisen kilpailun maailmassa, tuhannet ali-ihmiset hukkuvat mereen tai heidät on suljettu leireihin. YK:n ihmisoikeuksien julistuksella ei ole arvoa edes Euroopassa, puhumattakaan muusta maailmasta. Kyyninen oman edun tavoittelu ja viholliskuvien luominen on monen valtiopäämiehen vallan tae. Kidutus on hyväksytty keino saada ihmiset tunnustamaan mitä tahansa; tällainen tunnustus on tietenkin täysin arvoton.

Mikä on ihmiskunnan ja Suomen seuraava kehitysvaihe maailmassa, jossa vain ”huippuyksilöt” kelpaavat? Jonon hännillä olevat sairaat ja väärärotuiset, eli geneettinen pohjasakka, ohjattiin  kaasukammioon vain muutamia vuosikymmeniä sitten. Mikään ei osoita ihmiskunnan moraalin, saati moraalisen lahjakkuuden kehittymistä noista ajoista. Pelastaako tulevia sukupolvia mikään? Tuhoutuuko maailma huippuälykkäiden kehittämin asein vai luonnon ja ilmakehän tuhoamisella, kasvun ja hyvinvoinnin nimissä tietenkin? Onko tällä mitään väliä suomalaisille, kun virallinen Suomi puhuu lapsistakin osaajina ja tulevan kilpailukyvyn takaajina.

Yhteensä lähes 1,4 miljoonaa lasta voi kuolla tänä vuonna nälkään neljässä maassa, varottaa Unicef, YK:n lastenjärjestö. Onko sillä meille mitään merkitystä?

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s