Kiusaajien edessä ei pidä alistua

Televisiossa on valittu heikoimpia lenkkejä, ala-arvoisia kokkeja ja muita surkimuksia, joille kerrotaan miten huonoja he ovat. Ja meillä muilla on niin mukavaa. Pahan puhuminen muista ja panettelu ovat nykyajan kansalaistaitoja. Moni juoruäijä ja juoruämmä käyttää ilkeytensä ja kostonhalunsa peittona totuuden kaapua.

Niin sanotussa sosiaalisessa mediassa kuka tahansa voi levittää valheita, jotka muuttuvat totuuksiksi, kun niitä tarpeeksi toistelee. Kun joku joutuu kuunteleman perusteetonta huorittelua tai uhkailua, hänen on vaikea puolustautua, koska korppikotkat ovat tietävinään totuuden ja odottavat uhrinsa murtumista. Se on tietenkin osoitus halvennetun syyllisyydestä eikä törkyä syytäneiden halpamaisuudesta.

Kokemus osoittaa, että pahanpuhujat ovat kahta päätyyppiä: ensiksi me tavalliset kansalaiset,  jotka lankeamme halpamaiseen juoruiluun ja toiseksi patologiset muiden kiusaajat, luonnevikaiset. Varsinkin  narsistiseen ylivertaisuusharhaan yhdistyvää kiusaamista on vaikea estää, koska asianomaiselta puuttuu sairaudentunto. Iskijä yrittää aina osoittaa oman ylivertaisuutensa uhriinsa nähden. Herkän uhrin mieli voi sairastua tai hän uskoo, että itsemurha on ainoa keino vapautua tuskasta.

Lähimmäisen vainoaja on yhteiskunnallisesta asemastaan ja ammatistaan riippumatta pelkkä sivistymätön törkimys, joka ei pysty pidättelemään kun ripuliannos on tullakseen. Törkimys ei ripuloi törkyään omiin housuihinsa, vaan näkyvästi ja kuuluvasti päin uhriensa naamaa. Mitä laajemmalle hajuhaitta leviää, sitä parempi, kuvittelee ripuloija.

Usein julmuuden uhri ajattelee, että hänen pitää uskonnollisen vakaumuksensa, säälin tai inhimillisyyden vuoksi ymmärtää alistajaansa. Näinhän tekevät lukemattomat vaimot kautta maailman.

Sivistynyt yhteiskunta puolustaa viatonta uhria ja vastustaa henkisen tai fyysisen väkivallan käyttäjää,  joka on ilman huutosakkiaan vain onneton pikkupoika tai –tyttö.  Hän itse on ehkä lapsena kohdannut  raakaa kohtelua, sellaista,  jota itse kylvää aikuisena ympärilleen.

Kostonhimon ja vihan sijasta uhri voi antaa kärsimänsä vääryydet anteeksi, ymmärtää kiusaajansa psykologista taustaa, lapsuutta, joka on vaurioittanut tämän moraalia. Anteeksianto ei kuitenkaan saa koskaan merkitä  sitä, että uhri hyväksyy häneen suunnatut valheet, uhkaukset ja lyönnit. Niistä on tultava loppu.

 Koulukiusaajat, perheensä kiusaajat ja työpaikkaterroristit toimivat niin pitkään, kun se sallitaan. Silmänsä pahuudelta sulkeva myötäilijä tai seurailija ovat raukkamaisia pelkureita. Jos pahuutta on vaikea vastustaa yksin, yhdessä ja yhteistoimin se on mahdollista. Uhria ei saa jättää yksin, vainooja on saatettava vastuuseen teoistaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s