Ihminen ei ole kone

Etevät teknologit ovat luoneet laitteita, jotka helpottavat elämäämme, lisäävät tuottavuutta ja tehokkuutta, tuovat jopa musiikin ja taiteen helmet jokaisen ulottuville.

Teknohuumassa unohtuu kuitenkin helposti, että ihminen ei ole kone. Vaikka kehossa olisi kaikki ne 40 anturia, joita mies esitteli televisiossa innoissaan, se ei takaisi terveyttä saati hyvää, tasapainoista elämää. Omien elintoimintojen tarkkailusta voi tulla huume, jos pitää jatkuvasti katsoa mittarista miten oma keho voi. Mieli ei ainakaan voi hyvin, jos se askartelee pakkomielteisesti mittaustulosten maailmassa.  Aivot ja terve harkintakyky ovat tärkemmät kuin rasvaton, lihaksikas takapuoli, jota on tiukennettu vuoden salirääkillä.

Mistä johtuu ihmisten synkkyys ja elämänilon puuttuminen? Yksi perussyy on välittävän ihmisen, ystävän tai kumppanin puuttuminen elämästä. Tiedämme, että jos lapsi jätetään vaille hoivaa, hellyyttä ja kosketusta ensimmäisen ikävuotensa kriittisimpinä aikoina, vauva voi masentua syvästi, jopa kuolla. Koneet voivat auttaa ylläpitämään lapsen elintoimintoja, mutta se ei riitä korvaamaan ihmistä.

Jokaisella lapsella pitää olla vahva aikuinen turvanaan. Nuorenkin pitää saada elää kapinavaiheensa tietäen, että häntä ei hylätä. Aikuiset asettavat rajat, valvovat ja ohjaavat. Kodin ovet nuorelle aina avoinna, satoi tai paistoi.

Nykyinen  kulutus- ja menestyskulttuuri luo ihmisiä, joille omat kasvot,  ulkoinen menestyminen ja raha ovat tärkeämpiä kuin lähimmäiset ja tavallinen tasapainoinen elämä.

Köyhyys näkyy karusti monen ihmisten ulkoisessa olemuksessa, vaatetuksessa ja apaattisissa ilmeissä.  Ruokajonot pidentyvät, monilta työttömiltä on viety toivo paremmasta huomisesta. Laskun siitä maksavat myös lapset; monen koulunkäynti on vaikeaa kotiongelmien aiheuttaman ahdistuksen vuoksi. Kaveripiiristä saatu hyväksyntäkin riippuu usein merkkivaatteista ja älylaitteiden laadusta.

Useimmat lapset kasvavat kuitenkin vailla rahahuolia, monet vanhemmat tasoittavat tien eikä lapsi kypsy aikuiseksi, jolla on oikeuksien lisäksi velvollisuuksia. Ihanien satuhäiden jälkeen alkaa arki, johon kuuluu vaimon meikitön aamunaama ja ärsyttävästi kevytjugurttia ryystävä mies.  Näillä asioilla ei ole mitään merkitystä, jos katseet kohtaavat avoimina, jos hellät kädet koskettavat toisiaan.

Hyvä elämä on yhdessä elettyä, tasapainoista arkea. Epäkypsä, lapsena pilalle lellitty tai julmasti hylätty lapsi ei aikuisena siihen pysty. Hän tarvitsisi eheytyäkseen ihmistä, terapeuttia, auttajaa, mutta saa liian usein vain annoksen tunteet turruttavaa lääkettä, jos sitäkään.

Jos kuvitellaan, että koneet ja pillerit korvaavat ihmisen, ollaan hakoteillä. Onko ihanne todella se, että jokaisella kotiinsa hylätyllä sairaalla vanhuksella on tulevaisuudessa ”omalääkärinä” netti- tai puhelinlääkäri Helsingissä ja ruokarobotti tarjoaa maksalaatikon? Jos uudet mengelet pääsevät tulevaisuudessa manipuloimaan täsmäiskuin geenejämme, tunteitamme ja aivotoimintaamme,  ihmisyys on tullut tiensä päähän.

 

 

 

 

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s