Suomen häpeätahra

Mummo itkee ns. hoivakodin vuoteessa, kun Ihminen tulee käymään. Mummo kiittää Taivaan Isää siitä, että Hän lähetti vuosi sitten Ihmisen mummoa avustamaan. Työ loppui, mutta Ihminen ei hylännyt mummoa, vaan käy usein hänen luonaan. Mummo toivoo, että saisi jostain myrkkyannoksen, joka lopettaisi tuskan. Sivistynyt mummo ei pidä siitä, että ympäristössä kiroillaan ja huudetaan ”turpa kiinni.”

Kun Ihminen tuli käymään, mummo istui pyörätuolissaan, pää alhaalla riippuen. Kun Ihminen pyysi, että mummo viedään sänkyyn, vastattiin, että hän on istunut vasta kolme tuntia. Ihminen kertoi, että tuntikin on mummolle liikaa ja mummo sai armon. Eihän mummoja ehdi kaiken päivää kuskata sinne, mihin sattuvat haluamaan.

Mummo pyysi kerran ruokaa sänkyynsä, koska ei jaksanut kuunnella huutoa ja kiroilua. Se ei tullut kuulonkaan, vaan mummo nostettiin nosturilla pyörätuoliin. Säännöt ovat tietenkin kaikille yhteiset. Kun mummo pyysi ruokailun jälkeen, että hänet viedään sänkyyn, vastaus oli tyly: Siivoamme ensin, sitten pääset.

Superin puheenjohtaja totesi monia vuosia sitten, että vanhusten hoito on Suomen häpeätahra.  Ei ole riittävästi rahaa eikä henkilökuntaa. Kunnissa on hiljaisesti hyväksytty tilanne ja se pahenee tulevaisuudessa, puheenjohtaja ennusti -ja oli oikeassa.

Otin vanhustenhoidon puheeksi parin kaverini kanssa. Toinen kertoi, että hänen melkein 100-vuotias äitinsä siirrettiin asiasta kertomatta sadan kilometrin päähän, toiseen sairaalaan. Äiti oli uudessa oudossa paikassa yksinäinen ja onneton. Eräänä yönä hän oli kontannut sairaalan käytävällä ja kertonut menevänsä kotiin. Äiti eli enää kuukauden.

Hoivatyö on raskasta ja vaatii erityisominaisuuksia. Se ei sovi kaikille. Hyvä hoitaja on Ihminen:  empaattinen, luja ja ahkera. Muuan ylihoitaja vaati aikanaan vanhainkodin henkilökunnalta tinkimätöntä työmoraalia; jotkut hoitajista tulkitsivat vaatimuksen kovuudeksi tai kiusanteoksi. Kyse ei ollut siitä. Hoitaja tekee vastuullista työtään heikkojen ja avuttomien parissa. Laiskat ja piittaamattomat voivat hakeutua muihin töihin, ylihoitaja sanoi. Oliko se väärin?

Olin toukokuussa suuren vanhainkodin juhlassa soittokeikalla. Soitimme vanhoja valsseja ja tangoja, mummot hymyilivät onnellisina ja pyörätuolit tanssivat lattialla sujuvasti hoitajien ohjaamina. Hoitajat pitivät vanhuksia käsistä ja hymyilivät. Vanhan miehen ilmeettömiin kasvoihin ilmestyi vähitellen levenevä hymy, kun hoitaja toi hänet orkesterin eteen kuulemaan 40-luvun suosikkikappaletta. Tuntui, että sali oli täynnä Ihmisiä. Ihmisellä on järki, oma tahto ja tunteet. Jos oma tahto ja tunteet kielletään, ihmisarvo katoaa.

Sotea pian kymmenen vuotta veivanneet poliitikot kantavat päävastuun vanhushoivan tilasta. Politiikka  kaipaisi kipeästi rehellisiä Ihmisiä  omahyväisten puhuvien päiden ja kauko-ohjattujen marionettien tilalle. Emme siedä enää yhtään uutta lopputulemaa, tulokulmaa tai käppyrä-laatikko kuvaa, johon ministeri on raapustanut uudet oivalluksensa hoidon järjestämisestä.

Vanhukset, lapset ja sairaat on hoidettava ensin yhteisillä verovaroilla. Jos rahaa jää, siitä voi jokainen tapella vakaumuksensa ohjaamana.  Ihmisen hädällä saalistaville pitää osoittaa paikkansa ulkohuoneen peränurkassa.

 

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s